Amsterdamin plussat ja miinukset

Amsterdamin plussat ja miinukset

Käydessäni Amsterdamissa ensi kertaa tämän vuoden alussa ihastuin siihen. Tykkäsin kukista, kanaaleista ja ruokatarjonnasta, taiteesta, kompaktista koosta ja rennosta tunnelmasta. Edes vuodenaikaan nähden kohtuuttoman kylmältä tuntunut viima ja sitkeä flunssa eivät pilanneet lomafiiliksiä.

Muutama viikko sitten matkustin kaupunkiin toisen kerran. Koska on mahdollista, että pääsen/joudun Alankomaiden Venetsiaan useammallekin työmatkalle tulevien kuukausien aikana, oli näkökulma tällä kertaa realistisempi ja ehkä jopa vähän kriittinen: mieleen hiipi välillä jopa, että olisin ehkä mieluummin matkannut sinne ihan oikeaan Venetsiaan.

Ymmärsin toki fiiliksen johtuvan pitkälti siitä, että olen väsynyt (suhteellisen) kovaan matkatahtiin. Not just a first world problem, but a first world problem to the max. Koska yleensä katselen matkakohteita ruusunpunaisten lasien läpi enkä juuri löydä niistä mitään kritisoitavaa, päätin kuitenkin ottaa säännön vahvistavasta poikkeuksesta hyödyn irti ja kirjoittaa tällä kertaa paitsi Amsterdamin kivoista, myös sen vähemmän kivoista puolista.

Aloitetaan jutuista, jotka sopivat kumpaankin kategoriaan. Ihan ensiksi, pyöräily.

Pyöräily Amsterdamissa

On mahtavaa, että Amsterdamia eivät hallitse autot, ja että sen asukkaat pitävät niin kansanterveydestä kuin yhteisestä planeetastamme huolta jättämällä kiesit kotiin – tai vielä mieluummin kauppaan – ja polkemalla töihin. Kahdella pyörällä tuntuvat täällä liikkuvan kaikki vauvasta vaariin. Monet polkevat korkokengissä tai kännykkä kädessä – pyöräily täällä on selkeästi turvallisempaa kuin Briteissä.

Alkuihastuksen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että pyörät pääsevät myös sinne, minne ne eivät kuuluisi, eivätkä ne tunnu hirveän mielellään väistävän jalankulkijoita. Koska itselleni kävely on kaupungissa se kaikkein tärkein ja mieluisin liikkumismuoto, tuntuu ahdistavalta joutua väistelemään jalkakäytävien kautta oikaisevia kiitopyöräilijöitä tai punaisia päin polkevia porukoita. Toki tätä tapahtuu myös muualla, mutta Amsterdamissa pyöriä on niin paljon, että ongelmat korostuvat. Unelmissani kaupungit rakennettaisiin ensiksi jalankulkijoiden, sitten pyörien ja julkisen liikenteen ja vasta sitten autoilijoiden ehdolla, mutta kaupunkisuunnittelua ei taideta hirveän monessa paikassa hoitaa mun unelmien pohjalta ;). Ehkä pitäisi vain itse opetella paremmaksi pyöräilijäksi, jotta voisin estoitta jakaa monen muun matkailijan hehkutuksen siitä, miten kivaa Hollannissa on liikkua.

Amsterdamin plussat ja miinukset

 

Amsterdamin koko on toinen juttu, jossa on mielestäni puolensa ja puolensa. Kaupunki on niin kompakti, että ainakin keskustan alueella kaikkialle pääsee kävellen (jos ei pelkää niitä pyöriä..). Vaikka hotellin ottaisi kauempaa (me yövyimme viimeksi Amsterdam Oostin alueella, mutta tästä – ja mahtavasta hotellistamme! – lisää myöhemmin), ei julkisiin välttämättä tarvitse turvautua. Tämä tekee Amsterdamista hyvän kohteen lyhyemmällekin lomalle: keskeiset nähtävyydet on helppo ruksia listalta viikonlopussa, vaikka niihin syventymiseen voisi helposti käyttää viikkoja. Tai vuosia – viikon kun voisi helposti omistaa jo pelkästään Van Gogh -museolle.

Mutta onko Amsterdam kuitenkin ”liian” pieni, ainakin suurkaupunkien ystävälle? Rakastan metropoleja, jotka eivät koskaan nuku ja joissa tuntuu, että mahdollisuuksia on rajattomasti. Amsterdamissa tätä fiilistä ei tule. Vastapainoksi se tarjoaa kuitenkin paljon muuta: rauhallisuutta, lyhyitä välimatkoja ja viihtyisää, pikkukaupunkimaista tunnelmaa.

 

Sitten ne miinukset. Ensimmäistä en osaa pehmentää mitenkään: hintataso. Amsterdamissa on kallista! Etenkin hotelleista ja Airbnb-kämpistä voi joutua pulittamaan aivan järjettömiä hintoja, mutta myös ravintoloiden laskut ovat saaneet meidät useamman kerran kohottamaan kulmakarvoja.

Seuraava miinuspiste, kieli(taidon puute), menee oikeastaan meidän eikä Amsterdamin piikkiin. Koska puhun seitsemää kieltä, olen tottunut tuntemaan oloni kotoisaksi myös ulkomailla. Myös ranskaa ja saksaa olen opiskellut sen verran, että pystyn ainakin tarvittaessa kysymään paikallisilta neuvoa tai kulkuohjeita heidän omalla kielellään. Hollantia sen sijaan en osaa yhtään. Amsterdamissa kaikki puhuvat mahtavaa englantia, eikä varsinaista ongelmaa siis ole, mutta tunnen oloni aina hitusen vähemmän viihtyisäksi kohteissa, joiden kieltä en osaa – kohteliaisuudesta nyt puhumattakaan. Pidemmillä matkoilla kielitaidon puute rajoittaa myös kulttuuritarjonnasta nauttimista: teatterissa tai stand up -keikoilla ei oikein tule käytyä, jos ei ymmärrä mistä niissä on kyse, hahah.

Mutta kriittinen tai ei, onhan mun pakko myöntää, että Amsterdam on aika mahtava kaupunki. Turvallisen tuntuinen, siisti, vilkas, mielenkiintoinen ja kaunis. Omalaatuinen, helposti tunnistettava arkkitehtuuri on ehdottomasti yksi sen valttikorteista – kuva voisi olla ihastumatta piparkakkumaisiin talorivistöihin tai keskustaa halkoviin, näin syksyn kunniaksi keltalehtisten puiden reunustamiin kanaaleihin?

Entä sitten taide? Olen jo kuolannut paikallista museokorttia, jolla pääsee vapaasti kymmeniin ellei satoihin museoihin, vaikka voi olla, ettei sille tulisi työmatkoilla kuitenkaan tarpeeksi käyttöä. Rijksmuseum löytyy usein maailman parhaiden museoiden listalta, ja jo aiemmin hehkuttamani Van Gogh -museo liikutti meidät viimeksi kyyneliin. Onneksi on myös kulttuuria, josta nauttiminen ei riipu kielitaidosta!

Vaikka valitinkin jo niiden hintatasosta, on pakko kuitenkin kehua myös Amsterdamin ravintoloita. Kiinnostavia ruokapaikkoja on paljon ja joka makuun. Tällä reissulla söimme yhtenä päivänä illalliseksi bataattiranskalaisia ja seuraavana seitsemän ruokalajin maistelumenun. Mikä parasta, kummassakin paikassa oli rento meininki, ja rentous yleisesti on mielestäni yksi kaupungin kivoimpia ominaisuuksia.

Jokaisessa kaupungissa ja matkakohteessa on omat plussansa ja miinuksensa, joiden välillä turisti tasapainoilee matkakohdetta valitessaan. Amsterdamissa vaaka kääntyy selkeästi plussan puolelle.

Pitkälti kyse on toki myös henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tässä vaiheessa tunnen kaupunkia vasta pintaraapaisun verran, ja olen varma, että tulen yllättymään sen suhteen positiivisesti vielä monet kerrat. Mutta voin jo nyt sanoa, että vaikka Amsterdamilta puuttuu monta mun lempikohteille tyypillistä ominaisuutta – se ei ole suurkaupunki, sitä ei ole suunniteltu kävelijöiden ehdoilla, siellä ei ole erityisen lämmintä eikä paikallinen kieli muistuta edes etäisesti italiaa 😀 – on se kuitenkin jotenkin onnistunut livahtamaan suosikkikaupunkieni listalle. Toivottavasti se pysyy siellä myös tulevien työmatkojen aikana – ja jos ei, niin olen joka tapauksessa etuoikeutettu saadessani tutustua taas yhteen paikkaan vähän pintaa syvemmältä.

Tuntuuko kenestäkään muusta omituiselta kirjoittaa negatiivisia mielipiteitä jostain kaupungista tai paikasta? Suurin osa kohteistahan on ihania omalla tavallaan, ja mulle tuli jo tämän postauksen kirjoittamisesta melkeinpä huono omatunto. Jos olet käynyt Amsterdamissa, oletko samaa mieltä mun listauksen kanssa, vai näyttäisikö sun plussat ja miinukset aivan erilaisilta?



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *