Postikortteja palmusaarelta: Phu Quoc on Vietnamin helmi ja tuleva hittikohde

Postikortteja palmusaarelta: Phu Quoc on Vietnamin helmi ja tuleva hittikohde

Onko Phu Quoc sinulle jo tuttu? Trooppinen lomasaari tarjoaa luksusta arvostavalle matkailijalle Vietnamin parhaat rannat ja paljon kiinnostavaa tehtävää. Turisteja paikalle houkuttelevat hienohiekkaisten rantojen lisäksi mm. kristallinkirkas vesi, upeat auringonlaskut sekä vastikään avattu maailman pisin köysirata Hon Thom.

Älä kuitenkaan huoli, mikäli Phu Quoc ei soita kelloja – kuulin siitä itsekin vasta tänä keväänä, kun (ihana!) poikaystäväni vei minut saarelle juhlimaan synttäreitäni. Kohdevalinta osui täysin nappiin: rakastan rantalomia, mutta yhdistän biitsillä löhöilyn mielelläni nähtävyyksien bongailuun, retkeilyyn ja kulttuuririentoihin. Vaikka Phu Quoc on tunnettu ennen kaikkea rantalomakohteena, riittää saarella tekemistä niin luonnon, historian kuin hyvän ruoankin ystäville – viikon aikana ehdimme paitsi nauttia lämmöstä, ihastella maailman kauneimmiksi kehuttuja auringonlaskuja ja uida sydämemme kyllyydestä, myös seikkailla ympäri saarta skootterilla, ihailla sen monipuolista luontoa, vierailla Vietnamin lähihistorian surullista puolta valottavassa vankilamuseossa ja viettää iltaa vilkkailla yömarkkinoilla.

Phu Quoc night market

Monipuolisuus onkin yksi niistä valttikorteista, joiden avulla Phu Quoc yrittää houkutella lisää kävijöitä. Vielä vuosikymmen sitten länsimaalaisille matkailijoille varsin tuntematon saari on kehittynyt viime vuosina nopeasti. Rannikolle rakennetaan parastaikaa paljon uusia hotelleja, ja turisteille tarkoitettujen palveluiden määrä lisääntyy sesonki sesongilta. Monet kokeneet matkaajat sanovat, että nyt on viimeisiä hetkiä kokea ”aito” Phu Quoc ennen massaturismin alkamista.

Tällaiset argumentit ovat mielestäni hieman ongelmallisia. Ensinnäkin, ne todennäköisesti vain lisäävät massaturismia, kun aitoutta etsivät matkailijat rientävät paikalle ”ennen kuin on liian myöhäistä”. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, ettei kehityksen hyödyllisyyttä tai haitallisuutta voi arvioida turistien näkökulmasta: reppureissaajien mielipide muutoksista on merkityksetön sen rinnalla, mitä paikalliset niistä ajattelevat. Yksi asia näyttää joka tapauksessa varmalta: Phu Quocin matkailijamäärät kasvanevat tulevina vuosina kiihtyvään tahtiin, eikä se näitä kuvia katsoessa ja omaa reissuamme muistellessa ole mikään ihme.

View of An Thoi, Phu Quoc, VietnamReissu pähkinänkuoressa: Phu Quoc, Vietnam

Mitä, missä milloin?
All-inclusive -loma Phu Quocin saarella Vietnamissa maaliskuussa 2018.

Kesto: 8 päivää

Matkanjärjestäjä: Brittiläinen lomayhtiö First Choice,  joka on osa suomalaisillekin tuttua TUI-ryhmää.

Missä yövyimme?
Sol Beach House Phu Quoc -hotellissa, neljän tähden rantaresortissa saaren pääkaupunki Duong Dongin laitamilla ja vain 15 minuutin matkan päässä Phu Quocin lentokentältä. 

Mitä teimme?
Uimme, luimme, otimme aurinkoa, chillasimme ja retkeilimme.

Kayaking in Phu Quoc

Kohokohtia:
Sää! Lämpötila nousi noin 32 asteeseen päivisin ja pysyi 25 asteen tuntumassa öisin – ei liian kuuma muttei todellakaan liian kylmä. Mikä parasta, sekä meri että hotellimme uima-altaan vesi olivat kädenlämpöisiä; saatoin käydä uimassa vaikka keskellä yötä. Kannattaa tosin olla varovainen: poikaystäväni onnistui polttamaan itsensä, vaikka käytimme korkeakerroksista aurinkorasvaa ja vietimme päivän kuumimmat tunnit varjossa.

Fishing harbour in Phu Quoc

Saareen tutustuminen skootterilla. Vaikka Phu Quoc on Vietnamin suurin saari, kiertää sen helposti skootterilla parissa päivässä. Kahdella pyörällä pääsee tutustumaan paikkoihin, jonne bussit tai ohjatut kierrokset eivät vie, ja vieläpä omassa rauhassa. Se on kaiken lisäksi huomattavasti edullisempaa, kuin ohjatuille kierroksille osallistuminen: skootterin ja kahden kypärän vuokraus 24 tunniksi omalta hotelliltamme maksoi alle 10 euroa. Parasta skoballa ajelussa ei kuitenkaan ole sen helppous tai edullisuus, vaan se huumaavaa vapauden tunne, kun kiitää eteenpäin puolityhää tietä pitkin huikeiden maisemien keskellä lämpimän tuuleen tuivertaessa hiuksia. Priceless! 

An Thoi, Phu Quoc

Maailman pisin köysirata An Thoista Hon Thomille. Tämän vuoden helmikuussa avatun, Phu Quocin eteläkärjestä läheiselle Hon Thomin saarelle vievän köysiradan testaaminen kuuluu ehdottomasti upeimpien matkailukokemusteni joukkoon. Kuten poikaystäväni sanoi, Phu Quoc on käymisen arvoinen jo pelkästään tämän köysiradan ansiosta.  

Viimeisimpänä ja tärkeimpänä, syntymäpäiväni juhlinta yhdessä poikaystäväni kanssa – olen todella kiitollinen siitä, että hän järjesti minulle näin ikimuistoisen synttärireissun. En tiedä, miten voin itse keksiä jotain edes puoliksi yhtä hienoa hänen seuraaville synttäreilleen. 😀

The palmtree island - Hon Thom, Phu Quoc, Vietnam

Parantamisen varaa?
Sitäkin löytyy, lähinnä vain pienissä asioissa. Annan pari esimerkkiä: Matkanjärjestäjämme oli laittanut meidät menomatkalla istumaan eri puolille konetta, emmekä saaneet vaihdettua paikkoja toistemme viereen edes maksua vastaan. Hotellimme pääravintola tarjosi vain vähän kasvissyöjille sopivia vaihtoehtoja, ja eräänä iltana kasvisruoaksi merkitty annos paljastuikin liharuoaksi, vaikka olimme moneen kertaan varmistaneet, ettei se sisältäisi lihaa. Tällaista kuitenkin sattuu – juuri pari päivää sitten sain Suomen Mäkkäristä mukaani kanaburgerin, vaikka olin tilannut McVeganin :D.

Sao Beach, Phu Quoc

Astetta suurempi ongelma oli joiltain rannoilta ja merestä löytyneiden roskien määrä. Phu Quocin kuuluisimmalla rannalla, muuten niin upealla Sao Beachillä, ongelma oli sen verran paha, että päätimme jättää uimisen välistä. Hotellimme ranta oli onneksi yleisesti ottaen hyvin hoidettu ja siisti, mutta poikaystäväni sai syvän haavan jalkaansa astuttuaan hiekkaan piiloutuneeseen uistimeen. Toivottavasti ainakin osa kasvavista turismituloista suunnataan meren ja rantojen puhdistukseen – eikä vain turistien suosimilla alueilla, vaan koko saarella.

Sol Beach House Phu QuocPhu Quoc: hyvä tietää ennen matkaa

Phu Quocin matkailua edistääkseen Vietnam otti vuonna 2014 saarella käyttöön viisumivapauden: suurin osa matkailijoista ei tarvitse Phu Quocissa viisumia, kunhan matka kestää alle 30 päivää. Muista kuitenkin tarkistaa uusimmat säädökset ennen varausten tekoa.

Saarelle matkustaminen ei itsessään ole kovin hankalaa: Phu Quoc sijaitsee Siaminlahdella vain 15 kilometrin päässä Kambodžan rannikosta. Lauttoja liikennöi säännöllisesti sekä Kambodžaan että manner-Vietnamiin. Saarella on vuodesta 2012 lähtien toiminut myös lentokenttä, jonne on suoria lentoja Ho Chi Min Citystä, Hanoista, sekä useista Euroopan maista. Meidän suora lomalentomme Lontoon Gatwickista kesti 11 tuntia Phu Quociin mennessä ja 13,5 tuntia (!!!) paluumatkalla.


Oletko käynyt Phu Quocissa tai suunnitteletko matkaa saarelle? 

 Instagram-tililtäni löytyy lisää lomakuvia Phu Quocilta. Muista seurata blogia  myös Facebookissa ja Bloglovinissa.



15 thoughts on “Postikortteja palmusaarelta: Phu Quoc on Vietnamin helmi ja tuleva hittikohde”

  • Ihana yllätys poikaystävältäsi! 🙂 Ah, mikään ei ole kyllä parempaa kuin saada reissuja lahjaksi. 😀 Mutta, minun on pakko kommentoida Phu Quocia.

    Minä olin kaksi vai kolme vuotta sitten Kaakkois-Aasian kierroksen yhteydessä ko. saarella. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että varmasti Phu Quoc lisää suosiotaan jatkuvasti, mutta perustellusti – mielestäni ei. Ja mitä olen vuosien saatossa lukenut juttuja Phu Quocista, on saari jättänyt hyvin kylmäksi myös monet muut reissaajat.

    Minulle saari näyttäytyi todella tylsänä, jossa skootterilla ajellessa hanskaan jäi oikeastaan vain kipeä takapuoli – pitkähköt välimatkat suhteessa siihen, ettei missään ole mitään nähtävää, vaikka saari pieni onkin. Joka puolella hakkasi pora ja kirvesmiesten työkalut, kun länsimaalaisten ja kiinalaisten sijoittajien isot resortit nousivat kohti taivasta. Siis aivan kaikkialla. Minusta jo tuolloin vuosia sitten autentikka oli kyllä hyvin kaukana tästä saaresta. Ainut mielenkiintoinen alue oli se pikkuinen paikallisten keskusta, Duong Dong taisi olla nimeltään. 🙂

    Ongelmana lienee se, että Phu Quocin turismiräjähdys on lähtöisin ulkomaalaisista sijoittajista (jotka lienevät lähes kaikkialla läsnä, mutta Phu Quocilla ihan älyttömissä määrin), jolloin myös ne isot massit lähtee ulos maasta, mutta roskat ja muu kuormitus jää kuitenkin paikallisten hoidettavaksi. Sao Beach oli jo tuolloin kauan sitten aivan törkyinen, ja vaikka siinäkin edustalla resorttia seisoi vieri vieressä, ei kukaan ollut budjetoinut rannan siivoamista varten. Minusta Phu Quocilla haisi vastuuttomuus – ei paikallisten, vaan sijoittajien. Selkeästi saari haluttiin targetisoida rikkaille matkaajille hinnalla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeasti.

    Sanonpa vielä, että minusta rannatkin olivat todella plääh koko saarella. Sao beach oli ainut oikeasti kaunis ranta, jonka roskat kuitenkin tekivät uimakelvottomaksi. Jottei mene ihan pelkäksi valittamiseksi, pakko kertoa, että söin Phu Quocilla reissuhistoriani halvimman lounaan: pho-keiton ja veden 45 sentin hintaan. 😀 Se on todennäköisesti mieleenpainuvin muisto koko paikasta.

    Sanottava on myös, että itse saavuin saarelle Hoi Anin ja HCMC jälkeen, joka vaikutti varmasti asiaan, että koin saaren todella mitäänsanomattomaksi. Hoi Anista ja Saigonista kun tykkäsin niin. 🙂

    Onneksi teillä kuitenkin oli kiva loma Phu Quocilla 🙂

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Kiitos paljon mielenkiintoisesta kommentista! Oon samaa mieltä Sao Beachin roskaisuudesta – tilanne oli paljon pahempi kuin olin lukemani perusteella kuvitellut, ja me jätettiin tosiaan siellä uiminen väliin juuri sen vuoksi – ja tietysti myös siitä, että sijoittajien tulisi tehdä paljon enemmän tilanteen korjaamiseksi. Toivoisin, että isot hotelliketjut hoitaisivat tilannetta myös oman alueensa ulkopuolella: esimerkiksi meidän hotellin oma ranta oli siisti, mutta heti sen ulkopuolella ”ei-kenenkään-rannalla” lojui jonkin verran roskia (joskaan ei lähelläkään sitä määrää mitä Sao Beachilla).

      Yritin postausta kirjoittaessani etsiä tutkittua tietoa siitä, mikä turismin ja turismista hyötyvien tahojen rooli on Phu Quocin roskaantumisessa. Tietoa ei ollut englanniksi saatavissa ihan hirveästi, joten en syventynyt aiheeseen tässä postauksessa, mutta esimerkiksi tämän helmikuussa julkaistun artikkelin perusteella turismin vaikutus on kaksijakoinen: se lisää roskien määrää ja saastuttaa muutenkin, mutta on toisaalta myös yksi tärkeä motivaattori tilanteen parantamiseksi, kun roskaisten rantojen pelätään karkottavan matkailijoita ja sitä kautta vähentävän tuloja http://www.plastx.org/999-vietnams-island-phu-quoc-whats-left-from-the-paradiserooli. Samalla on tietysti erittäin tärkeää, ettei siivous jää vain paikallisen hallinnon ja turistitoimijoiden tehtäväksi: merten ja rantojen roskaantuminen on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä paitsi sijoittajien, myös valtioiden tasolla.

      Mutta saaren tylsyydestä taas oon ihan eri mieltä – me oltiin päin vastoin iloisesti yllättyneitä siitä, miten paljon kiinnostavaa nähtävää oli lyhyen ajomatkan päässä 😀 Ja aika paljon jäi myös juttuja, joita oltaisiin haluttu tehdä mutta ei näin lyhyellä reissulla ehditty, esimerkiksi patikointi- ja kanoottiretket luonnonpuistossa sekä veneretket ulkosaarille (nyt käytiin itse pääsaaren lisäksi vain Hon Thomilla). Toki meille tää oli vasta eka kerta Kaakkois-Aasiassa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa innostukseen, mutta even accounting for that Phu Quocista löytyi mielestäni paljon kiinnostavaa tekemistä!

      Autenttisuus-kysymys vaatisi ihan oman postauksensa, mutta (kuten ehkä tästä postauksestakin selvisi :D) en ole varma, mitä mieltä olen sanan käytöstä matkailun yhteydessä. Ymmärrän ja jaan luonnollisestikin huolen siitä, että massaturismi voi vahingoittaa paikallisia asukkaita mm. gentrifikaation kautta ja luontoa lentomatkojen, lisääntyvän kulutuksen jne vuoksi. Tämä ei mielestäni kuitenkaan liity aitouteen tai autenttisuuteen. En oikeastaan ole aina ihan varma, mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan: millainen jonkun paikan tulisi olla ollakseen aito? Mutta tämä on tosiaan ihan erillinen aiheensa, joka vaatisi oman postauksensa tai mieluummin vaikka kokonaisen kirjan :).

      Kiva kuulla, että tykkäsit Hoi Anista ja Saigonista paljon. Olen muutenkin kuullut paljon hyvää manner-Vietnamista – toivottavasti pääsen joskus käymään siellä itsekin!

      • Kiitos vastauksestasi 🙂

        Nyökyttelin kommenttisi läpi, eli samaa mieltä olen. Ja se selittäneekin todella paljon, jos oli teidän ensimmäinen matka Kaakkois-Aasiaan: pakko sanoa, että jos Phu Quoc vei mennessään niin odotapa, kun pääsette reissaamaan jossakin oikeasti mielenkiintoisissa kohteissa K-Aasiassa… 😉 Hehe. Ei vaan, oikeasti, Kaakkois-Aasia on täynnä mitä upeampia ja mielenkiintoisia kohteita.

        Halusin tulla vielä kommentoimaan tuota autenttisuus-asiaa ja itse asiassa olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. En oikein itsekään tiedä, miksi käytin tuota sanaa. Ehkä se oli kömpelö ilmaisu sille, että Phu Quoc oli kauan aivan mitätön vehreä pikkusaari, kunnes sijoittajat löysivät sinne ja alkoivat rakentaa siitä resort-paratiisia. Kaiketi autenttisuus-käsitteessä on paljon kiinni suhteellisudesta: jokainen ymmärtää, mitä turismi tuo tullessaan ja mitä se poistaa (esim. tuo palveluita, mutta saattaa poistaa tilan, jossa voisit nähdä jotakin sellaista, mihin vielä turismi ei olisi päässyt vaikuttamaan, esim. jokin paikallinen rituaali, jota tehtäisiin siitä huolimatta onko kohteessa turisteja tai ei, jos ymmärrät, mitä tarkoitan). Kun jotakin muokataan nopeasti ja voimakkaasti turisminlähtöisin motiivein, kaiketi se aiheuttaa tuon olon autentiikan puuttumisesta. Käykö tekstini yhtään järkeen? 🙂 En siis sano, että käyttäisin välttämättä termiä oikein, koska en itsekään ole määrittänyt itselleni, mitä sillä tarkoitan. Mutta tässä voisi olla tällainen pieni hunch.

        Sillä itse en mitenkään ylenkatso turistipaikkoja ja hyvin turistoituneita kohteita – mutta selväähän se on, että turismi muokkaa aluetta vahvasti. Phu Quocilla ehkä se muutosprosessi oli niin vahvasti läsnä (resortien rakennusprojektit aivan kaikkialla), että itselläni tuntui kuin olisin tullut johonkin elokuvan lavasteisiin. 😀 Siis, että ei oikein tiennyt, että minne sitä oli tullut. Tietyllä tavalla paikallinen kulttuuri massaturismiaallon iskiessä hybridoituu joksisin uudeksi, ja ehkä Phu Quocilla se prosessi oli jotenkin hämmentävän voimakas ja sen aisti, että muutos on hyvin nopealiikkeinen.

        Kiinnostava aihe kyllä tämä autentiikka ja aitous – todellakin ansaitsisi oman pohdintansa postauksen tai vaikka sen kirjan muodossa. 😀 Toki autentiikka ja aitous ovat hyvin subjektiivisia ja henkilökohtaisia ilmiöitä myös. Hoi An on todella turistoitunut kohde, mutta siellä en kokenut vastaavaa etomista kuin Phu Quocilla. Ehkä siellä turismiaallon tuoma hybridiprosessi oli jo ”valmis” (ikään kuin se olisi ikinä, mutta ehkä suutin muutos), ja siellä näki kaikenlaisia reissaajia. Phu Quocissa minua hämmensi myös saaren selkeä targetisointi rikkaille matkustajille, mistä tuli olo, ettei ollut ehkä ihan oma paikka. Toisaalta mielenkiintoista on taas se, että esimerkiksi Seychellit ovat todella luxury-profile- kohde, ja itse heitimme siellä budjettimatkan eikä olo silti ollut mitenkään ulkopuolinen, kuten ehkä Phu Quocilla. Mielenkiintoista siis todellakin 🙂 Pitäisi kaivaa ihan jotain tutkimusta aiheesta, että saisi edes omat ajatukset kasaan aiheen tiimoilta, tai pystyisi rationaalisemmin selittämään ilmiötä.

        Ihanaa sunnuntaita! 🙂

    • Kävin tämän kommentin innoittamana googlettamassa Halong Bayn – näyttääpä kauniilta! Teillä oli varmaan onnistunut reissu? 🙂

  • Terkkuja vaan Phu Quocista! 🙂 Oon oikeastaan ollut tosi järkyttynyt kuinka kehittynyt tämä onkaan, ei vastannut odotuksia. Luksushotellien muureja vieri vieressä ja rantoja täynnä roskaa. Sao Beach on kaunis mutta hautautuu roskaan, pahimmat roskatunkiot mitä tähän mennessä oon nähnyt. Ja lisää hotellia vaan pukkaa. Omasta näkökulmasta saari ei tule kestämään massaturismia ja tästä tulee yksi niistä paikoista, jotka joudutaan sulkemaan osaksi vuotta. Surkeesti täällä, niin kuin tietysti kaikkialla Kaakkois-Aasiassa kaivataan jäteopetusta, paikalliset vaan nakkaa kaiken olan yli luontoon. Oon huolissani, että asennemuutos luonnonsuojelun suhteen on liian hidasta ja muutenkaan infra ei pysy täällä kehityksen perässä. Tuosta aitoudesta, itse kai ajattelen sillä sitä, että kaikkea ei ole rakennettu vain turisteja varten ja että perinteistäkin elämää löytyy (ja esim. ruoan rakastajana kaipaan perinteistä ruokaa jota ei ole tehty miedommaksi turisteja varten.)

    Löytyyhän täältä kalastajakylää ja mm. paikallisen torin meininki oli hauskaa katseltavaa, eli peli ei ole ihan menetetty 🙂 Ja auringonlaskut on kyllä aivan huikeita! Meillä on täällä vielä viikko, tuo köysirata pitää näköjään ainakin käydä tsekkaamassa!

  • Mukavalta lomalta vaikuttaa. Olen kanssa kuullut tuosta roskaisuudesta ja siitä että saarella ei olisi oikein muuta tekemistä kun rannalla oleminen. Itse en halua skootterilla kulkea, joten varmaan tällöin saaresta jää aika paljon näkemättä. Olin helmikuussa Vietnamissa ja saari jäi välistä yllä mainituista syistä, mutta ehkä toisella kertaa päädyn sinne 😀

  • Kiitos jutustasi! Luulenpa että viimeistään tämä (ja kommentoinnit) sinetöivät sen ettemme saarelle suuntaa. Tykkäämme koko perhe ihan hulluna Vietnamista, mutta saari vaikuttaa monesta lähteestä lukeneena siltä ettei se enää toimisi meille ”paratiisisaarena” jollaiseksi sen kuvittelimme.

  • Vietin Phu Quocilla neljä päivää tammikuussa ja siitä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta nautimme siitä että pääsimme vihdoin rantafiiliksiin, koska edelliset puolitoista viikkoa olimme viettäneet Pohjois- ja Keski-Vietnamissa. Mutta toisaalta ei Phu Quoc vetänyt vertoja esim. Thaimaan rantakohteille. Rakennustyömaita oli hirveästi ja liikenne oli yllättävän vilkasta, vaikkei nyt mitään Hanoihin tai Saigoniin verrattavaa ollutkaan.
    Ihmettelimme muuten kanssa tuota valtavaa köysirataa kun kävimme snorklausretkellä, en tiennytkään että se oli niin uusi tapaus!

  • Minullakin on Phu Quocista ristiriitaiset fiilikset. Oma hotellivalintamme oli huono, mutta varattiin majoitus viime tipassa. Saatiin huonoa laatua kovaan hintaan. OSalla rannoista meduusat ovat suuri ongelma, ja ainakaan omallamme ei voinut niiden takia uida. Matkan jälkeen luin joistain blogeista, että saarta pidettiin paratiisina. Silloin hämmästyin, että olenko ollut ollenkaan samassa paikassa. Ajattelin ensi kesänä käydä vielä vilkaisemassa, millainen se on toisella kerralla. Viimeksi löydettiin skootteriretkellä paikka, joka tuntui minun pieneltä paratiisiltani. Katsotaan, onko se sellainen yhä muutaman vuoden jälkeen ja enemmän kuin pari tuntia nautittuna.

  • Vietnam on ollut meillä yhtenä vaihtoehtona, kun olemme miettineet ensi joulun lomakohdetta. En kuitenkaan usko, että sinne menemme. Syynä on pitkät lennot ja rantojen roskaisuus. Vietnam kiinnostaisi kovasti ja erityisesti haluaisin nähdä Halong Bayn. Ehkä se on sitten erilainen reissu kun Vietnamiin joskus suunnataan. Tällä hetkellä Thaimaa on vahva ehdokas jouluksi. Vaikka siellä on monta kertaa käyty, sen rantoja ja saaria on ikävä. Harmi vaan, että sielläkin turismi on jättänyt rannoille jälkensä.

  • Heippa! Meilläkin oli Phu Quoc pitkään kaavailuissa mukana, että poikettais kun nyt pari kuukautta täällä Vietnamissa pyöritään, mutta taitaa nyt jäädä tällä reissulla välistä. Olin kyllä ajatellut, että rantakohteista se olisi mukavin valinta, mutta tosiaan lukenut paljon kans ristiriitaisia kommentteja, samoin kuin tuosta hurjasta rakennustahdista. Nuo isot resortit vie kyllä tunnelman ja fiiliksen tän maan rantakohteista, se taitaa olla se valitettava tosiasia ja tulevaisuus. Ollaan ite nyt Da Nangissa ja täällä kans nousee hotellia jokapuolelle, vaikka hotelleja on jo entuudestaan läjäpäin. Mutta kait sitä populaa Kiinasta näihin kaikkiin riittää. Ite kyllä muutoin tykännyt Vietnamista, mutta nää rakennushankkeet kyllä syö fiilistä, kun tykkäsi ite siitä pienestä idyllisestä. Mutta tuo on totta, mitä sanoit, että eipä siinä länkkärireppureissaajan mielipiteillä ole juuri väliä. On vaan vietävä vähätkin rahansa muualle. Mukava , että kuitenkin nautitte teidän reissusta! Itekin oon ihan viihtynyt täällä Da Nangissa jo monta viikkoo, vaikkei tää sellainen paikka oo mihin lähtökohtasesti tulis parin viikon lomalle 😛

  • Kiva kuulla, saaresta Phu Quock. Haaveilen Vietnamin matkasta ja kovin pohdin mknne siellä ehdottomasti kannattaa matkata. No meillä aikomus olla Hanoissa, Halong bayllä ja Hoi Annilla.

  • Puolitoista vuotta sitten kun mietittiin, minne Vietnamissa mentäisiin, Phu Quoc olisi kiinnostanut itseäni eniten. Olen lukenut siitä jo vuosia sitten, jo silloin toisteltiin juuri tuota mainitsemaasi mantraa siitä, että sinne kannattaa matkustaa heti nyt, ennen kuin menee pilalle. Lopulta päätimme mennä Saigonin ja Mui Nen -yhdistelmämatkalle, Phu Quocista kun olisi tullut useita satasia lisähintaa reissullemme. Mui Ne ei ollut ihan sellainen rantamesta josta olin unelmoinut, vaikka mukavaa vaihtelua se oli kiireisen ja kaoottisen Saigonin jälkeen. Mutta Phu Quoc jäi kummittelemaan, kaikissa kuvissa se näyttää niin ihanan paratiisimaiselta. Mutta sekin mielikuva alkoi murentua, kun olen lukenut yhä enemmän blogipostauksia siitä, miten Phu Quoc – Balin ja monen muun Kaakkois-Aasian kohteen lisäksi – alkaa hukkua muovijätteeseen. Todella ikävä kehitys ja niin monessa paikassa.

    Mukavaa kuitenkin, että te nautitte lomastanne. Oon myös samaa mieltä tuosta autenttisuus-sanasta, että onko se turistin osa määrittää, mikä on autenttista meininkiä missäkin päin maailmaan. Olisi kiva lukea aiheesta postauksia, mä olen kirjoittanut siitä way back yhden jutun. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/03/24/kun-suomalainen-kertoi-nigerialaiselle-mika-on-aitoa-afrikkaa/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *