Matkavuosi Instagramissa & tarinat kuvien takaa

Matkavuosi Instagramissa & tarinat kuvien takaa

Kirjoitin viime viikolla yhteenvedon vuoden 2017 matkoista (click!). Reissuvuosi koostuu kuitenkin itse matkojen lisäksi myös tuhansista pienistä hetkistä, joista nykyisin yhä useampi tallentuu älypuhelimen syövereihin. Niistä pieni osa päätyy Instagramiin – mutta tarinat niiden takana jäävät kuitenkin usein kertomatta. Niinpä valitsin viime vuoden instagram-feedistäni joukon kuvia, joista haluan vielä sanoa muutaman sanan ennen tämän vuoden reissusuunnitelmiin siirtymistä.

Treffi-ilta Tate Modernissa. Tämän kuvan ottamisesta on melkein vuosi aikaa, mutta muistan illan edelleen erinomaisesti: kävimme ensin kävelyllä Southbankissa, sitten pitkän kaavan mukaan museossa ja sen jälkeen vielä ulkona syömässä. Ohjelmaakin paremmin muistan kuitenkin sen, miten hauskaa meillä oli ja miten kauniilta Lontoo tapansa mukaan näytti.

Kevät täydessä loistossaan. Tämä otos Hollannin kukkapelloilta on yksi koko vuoden suosikkejani. Rakastan kukkia ja kirkkaita värejä, joten olin ehdottomasti oikeassa paikassa! Harmi vain, ettei kuvaan pysty tallentamaan  sitä huumaavaa tuoksua, joka tuohon aikaan vuodesta täytti koko Hollannin maaseudun… Tarkoituksenamme oli tuona päivänä vierailla Keukenhofin kukkanäyttelyssä, mutta puolivälissä matkaa nämä maisemat nähtyämme muutimme suunnitelmia ja vietimme loppuillan pellonlaidoilla pyöräillen (ei huolta, pääsimme muutamaa viikkoa myöhemmin myös sinne Keukenhofiin).

Pääsiäiseen valmistautumista Suomessa. Pääsiäinen on minulle ortodoksina aina yksi vuoden kohokohtia, ja pyrin mahdollisuuksien mukaan viettämään sen Suomessa. Pääsiäislauantaina käymme yleensä kirkossa kaksi kertaa: ensin päivällä ja sitten vähän ennen keskiyötä alkavassa Pääsiäisyön palveluksessa. Tämä kuva on aikaisemmasta palveluksesta, ja siinä on mielestäni ihanaa odotuksen ja lähestyvän juhlan tuntua.

Oi ihana Italia. Tämä kuva on Ischialta, jossa vietimme kesälomaa. Olen juuri noussut vedestä kahden tunnin uintiretkeltä ja olen juuri niin iloinen ja fiiliksissä kun sellaisen jälkeen vain voi olla. Rakastan uimista ja voisin helposti viettää vedessä tuntikausia, mutta palelen niin helposti, että saan vain harvoin uida tarpeekseni. Onneksi vesi Ischialla oli lämmintä! Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa, joten tunnin patikointi syrjäiseltä rannalta takaisin airbnb-asunnollemme oli märkä – mutta sitäkin hauskempi. Tätä lisää, kiitos!

 

 

Just chilling. Vietimme Ischian-lomalla lounastauot puutarhassa kirjan kanssa istuen. Täydellistä. (Ballerinoista jäävät rusketusraidat tosin naurattavat minua aina – seuraavalle reissulle taidan ottaa mukaan kunnon sandaalit.)

 

 

Pedaloveneellä kanaaleita pitkin. Tämä päivä on jäänyt mieleeni yhtenä kesän hauskimmista. Olimme pitkään puhuneet siitä, että meidän pitäisi vuokrata vene, mutta helteiden yllättäessä saimme huomata, että kaikki vähänkään budjettiin sopivat botskit oli jo varattu. Emme kuitenkaan halunneet hylätä hyvää suunnitelmaa, joten päädyimme moottoriveneen sijasta vuokraamaan pedalon, jolla lähdimme kiertämään Amsterdamin kanaaleita. Istuin itse takapenkillä ja toimin lähinnä kartanlukijana ja kuvaajana, samalla kun etupenkeillä pojat polkivat minkä kerkesivät. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaupunki näytti parhaimmat puolensa. Meillä oli niin ihanaa, että jossain vaiheessa hylkäsimme vuokrakioskilta saamamme reittiehdotukset ja poljimme minne huvitti (toki veneilysääntöjä noudattaen). Valitsimme vahingossa jonkun ekstrapitkän reitin, jonka vuoksi saavuimme takaisin vuokrakioskille vasta kymmenen minuuttia sen sulkemisajan jälkeen. Tässä vaiheessa myyjä oli luonnollisesti jo polkenut pois paikalta, yhdessä deposit-maksumme kanssa 😀 Pakko kuitenkin kehua ketjun asiakaspalvelua: toisen kioskin myyjä palautti meille rahamme eikä edes laskuttanut myöhästymisestä ekstraa.

 

 

Rantapäivä Zaandvortissa. Olin lukenut, että Hollannissa on paljon upeita hiekkarantoja, mutten arvannut, että näin upeita! Maisema oli niin kaunis ja meri niin houkuttelevan näköinen, että yritin parhaani mukaan houkutella itseäni uimaan. Turhaan: vesi oli sen verran kylmää, että olisin harkinnut kahdesti, vaikka käytössämme olisi ollut sauna.  Vaikka uinti jäi tällä kertaa välistä, vietimme Zaandvortissa täydellisen kesäpäivän auringon, hiekan ja kirjojen parissa. Tänne on pakko palata (ehkä märkäpuvun kanssa?).

 

 

Ihana kesäpäivä Rostovissa mummoni ja ystäviemme kanssa. Venäläisiä ei turhaan tunneta vieraanvaraisuudestaan – Rostovissa viettämäni viikon aikana ystävämme kuljettivat meitä nähtävyydeltä ja ravintolalta toiselle, ottamatta kuuleviin korviinsa yrityksiämme maksaa itse edes jotain. Tässä kuvassa olemme syömässä joen rannalla, puiston vehreydessä sijaitsevassa kasakkaravintolassa. Minulle naurettiin, kun yritin kohteliaisuuttani tilata vain yhden pienen annoksen – ystävämme ottivat ohjat käsiinsä ja pian pöytä notkui perinteisten donilaisten herkkujen alla. Ihana paikka ja ihana päivä.

 

 

Mummo kylpemässä Gremuchkan pyhällä lähteellä. Säät olivat Rostovin-vierailuni aikaan poikkeuksellisen lämpimät jopa Etelä-Venäjän mittapuulla: lämpötilat kohosivat useana päivänä 35:n asteeseen. Eräänä päivänä lähdimme kuumimpaan aikaan viilentymään keskustan kupeessa sijaitsevalle lähteelle. Pyhänä pidetyn lähteen vesi on vain 14-asteista, mutta kovien helteiden ansiosta jopa minä uskaltauduin kastautumaan siinä. Kylvettyämme tarpeeksi lähdimme kävelemään takaisin bussipysäkille, mutta reitin katkaisi villikoirien lauma. Mummoni olisi minua rohkeampana jatkanut matkaa sen ohitse, mutta itse pelästyin niin paljon, että jouduimme kääntymään takaisin ja tilaamaan taksin hakemaan meidät kotiin.

 

 

Lisää Rostovia. Koska en ollut käynyt rakkaassa synnyinkaupungissani moneen vuoteen, löivät kaupungissa tapahtuneet muutokset minut ällikällä. Rostovissa on aina ollut etelälle tyypillistä charmia ja pittoreskiutta, mutta nyt se muistutti kauniine iltavalaistuksineen ja tyylikkäine liikkeineen ranskalaista rivierakaupunkia.

 

 

Ukkosmyrsky Altaalla. Lähdimme eräänä kauniina ja aurinkoisena kesäpäivänä tsekkaamaan Helsingin uusimman uimapaikan, Katajanokalla sijaitsevan Altaan. Otimme aurinkoa, chillasimme rantatuoleilla ja kävimme uimassa – vesikin oli mukavan lämmintä ;). Yht’äkkiä horisonttiin kasautui mustia pilviä, ja sitten taivaan valtasivat ukkonen, salamat ja kaatosade. Ihmiset juoksivat kirkuen saunatiloihin turvaan, niin myös mekin. Myrsky oli niin hurja, että kotiin lähteminen ei tullut kysymykseenkään, vaan istuimme täyteen pakatun saunan lauteilla vaihtamassa ennestään tuntemattomien kanssakylpijöiden kanssa mielipiteitä siitä, kuinka pitkään myrsky jatkuisi ja kuinka pahaksi se yltyisi.  Siinä hetkessä olin vähän huolestunut, mutta jälkikäteen illasta on jäänyt vain hauska muisto.

 

 

Fighting the jet lag. Tässä kuvassa olen juuri saapunut San Franciscoon 20 tunnin matkustamisen jälkeen. Yritin parhaani mukaan pysyä hereillä, ja koska en juo kahvia, valmisti poikaystäväni minulle kupin kuumaa, vahvaa teetä. Se toimi – lähdimme teet juotuamme kiertelemään kaupungille, ja pysyin hereillä melkein iltaan asti. Pidän kuvasta, koska se on mielestäni tallentanut hauskasti sen fiiliksen, kun on toisaalta väsynyt pitkästä lennosta mutta toisaalta niin innoissaan matkan alkamisesta ettei millään malttaisi levätä.

 

Laundry service.

A post shared by Liza LONDON|AMSTERDAM|HELSINKI (@lizainlondon) on

 

Going local. Lisää realistisia matkahetkiä: odottamassa pyykkien valmistumista Airbnb-kämppämme yleisessä pyykkituvassa. Matkustin Kalifroniaan pelkkien käsimatkatavaroiden voimalla, joten tämä pyykkitupa tuli matkan aikana tutuksi.

 

 

Aikainen lintu… Jetlagissä on huonot, mutta myös hyvät puolensa: sen ansiosta heräsimme San Franciscossa meille epätyypillisen aikaisin, usein ennen viittä. Joskus lähdimme lenkille, toisinaan kiertelemään pikkuhiljaa heräilevää kaupunkia. Eräänä päivänä päätimme tehdä puhelimeen ladattavan kävelykierroksen North Beachilla. Kierros oli loistava ja maisemat sitäkin upeampia, joten turistin oli helppo hymyillä. 🙂

 

 

Ne kuuluista merileijonat. Tämä kuva on toiselta aamulta. En olisi rehellisyyden nimissä jaksanut lähteä lenkille, mutta ajatus sen puolivälissä odottavasta palkinnosta – suosikeiksemme nousseiden merileijonien tapaamisesta – toimi hyvänä motivaattorina.

 

 

Friday night fever. Vielä yksi kuva San Franciscosta, jos sopii? Poikaystäväni nappasi tämän otoksen minun tietämättäni samalla, kun yritin itse ikuistaa kuvaan Financial Districtin valoja. Tämä oli aivan ihana ilta: perjantai-illan valot, kaupungin fiilis ja lähestyvän kesän tuntu (San Franciscossa syyskuu on usein se lämpimin kuukausi). Koska olimme väsyneitä, lähdimme bilettämisen sijaan kämpille katsomaan leffaa (pakko muuten antaa Zodiacille suositus – San Franciscoon sijoittuva elokuva toimii karmeasta aiheestaan huolimatta hyvin matkakuumeen kasvattajana).

Sunny Saturday 🌞👌

A post shared by Liza LONDON|AMSTERDAM|HELSINKI (@lizainlondon) on

 

Smile, you’re in London!  En ollut ehtinyt asettua kuvaan poikaystäväni napatessa tämän otoksen. Tykkäsin tästä silti, sillä se vangitsee mielestäni hyvin sen, millainen fiilis minulla usein on Lontoossa: täällä on yksinkertaisesti helppo hymyillä. (Lue tästä, miksi Lontoo on mielestäni maailman ihanin kaupunki).

 

 

Aamusumussa. Yksi niitä hetkiä, kun Amsterdamissa asuminen ei tuntunut yhtään hassummalta. Kirjoitin tästä maagisesta aamusta tarkemmin tässä postauksessa.

 

 

Aamusumussa, vol 2. Tämä kuva on työmatkalta Windsorista ja napattu kirjaimellisesti viidessä sekunnissa matkalla yhdestä konferenssihuoneesta toiselle.

 

Night out in Montmartre. Pariilaisessa bistrossa ennestään tuntemattomien kollegoiden kanssa viettämäni ilta onnistui aika lailla täydellisesti. Tämä hetki on otettu illallisen jälkeen, juuri ennen kuin lähdimme porukalla takaisin hotellille yöllisen kaupungin halki. Oi Pariisi.

 

💦💦💦

A post shared by Liza LONDON|AMSTERDAM|HELSINKI (@lizainlondon) on

 

Auringonlasku inifnity-altaalla. Näyttää upealta, eikö? Minun oli kuitenkin tätä kuvaa otettaessa hieman hankala keskittyä maisemaan: vaikka päivälämpötilat nousivat syksyisellä vuosipäivämatkallamme (lue lisää täältä) usein hellelukemiin, olivat illat tuulisia ja viileitä, eikä hotellimme 160-metristä allasta luonnollisestikaan lämmitetty. Juoksinkin melkein heti kuvan nappaamisen jälkeen äkkiä lämpimään suihkuun 😀 Mutta lämmintä tai ei, altaalta avautuva huikea näkymä saa todella etsiä vertaistaan.

 

🌅⛵

A post shared by Liza LONDON|AMSTERDAM|HELSINKI (@lizainlondon) on

 

Auringonlasku kanaalien yllä. Muistan tämän hetken hyvin. Olimme matkalla lentokentälle Lontoon-lennolle, kun pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Amsterdamin kanaaleita. Olin onnellinen siitä, että olin suuntaamassa ”kotiin” – mikä kaupunkina tarkoittaa minulle edelleen Lontoota – mutta samalla minun piti myöntää itselleni, että myös Amsterdam on kaunis ja kiinnostava paikka.

Olisin voinut valita Instagram-arkistoistani vielä vaikka miten monta kuvaa, mutta ehkä lopetan tässä vaiheessa, jotta joku muukin jaksaisi ehkä lukea postauksen 😀 Huuda hep jos jaksoit tänne asti! Kuulisin myös mielelläni, mitkä ovat sinun lempimatkakuviasi vuodelta 2017 – laita vaikka linkki kommentteihin, niin pääsen tsekkaamaan ne!


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tammikuun teemana on reissuvuosi 2017. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! 

Minut löytää Instagramista nimimerkillä @lizainlondon.

 

INSTAGRAMFACEBOOKBLOGLOVIN



10 thoughts on “Matkavuosi Instagramissa & tarinat kuvien takaa”

  • Hep! Aivan ihania hetkiä menneeltä vuodelta!! Uppouduin näihin ihan täysin. Omatkin suosikit IG:ssä ovat niitä missä taustalta löytyy jotain tarinaa, mikä ei ehkä heti siinä hetkessä ja IG:n kautta aukea aivan täysin. Tarinoita kuvien takaa oli mielenkiintoista lukea. Reilun viikon päästä on suuntana Suomi, ja suunnitelmissa ehdottomasti Allas Sea Pools. Hyvää Uutta Vuotta! – Satu

    • Kiitos paljon Satu, superkivaa Uutta Vuotta myös sinulle! Oi, Altaaseen kannattaa ehdottomasti mennä – ystäväni sanovat, että se on talvella vielä maagisempi kuin yleensä. Ihanaa Suomen-reissua!

  • Ihania hetkiä on vuoteesi mahtunut. Tulppaanien väriloiston tahtoisin minäkin joskus nähdä. Mutta ehkä eniten alkoi kiehtoa Rostov. Pitääkin tutkia, miten sinne pääsisi. Minulla on vuosiviisumi Venäjälle, ja olisi kiva nähdä muutakin kuin Pietari, jossa olen syksyllä käynyt kahdesti.

    • Kiitos Annika, onpa ihana kuulla! Suosittelen Rostovia ihan ehdottomasti. Tällä hetkellä sinne pääsee helpoiten lentokoneella yhdellä vaihdolla Pietarin, Moskovan tai Prahan kautta. Olen itse tehnyt matkan Helsingistä myös junalla, mutta silloin se kestää kaksi yötä (vaihto Moskovassa). Jos päätät lähteä reissuun, laita ehdottomasti mulle viestiä!

    • Kiitos paljon Paula! Olen tulossa ja olin jopa merkinnyt jäätelömuseon lisälippumyyjäiset kalenteriin. Oltiin kuitenkin eilen kylpylässä siihen aikaan, kun liput tuli myyntiin, ja siinä vaiheessa kun pääsin muutaman tunnin myöhässä katsomaan tilannetta, oli ne jo taas myyty loppuun 😀 Miten se onkin niin suosittu? Olisi muuten tosi kiva tavata tällä kertaa, jos aikataulut osuu yksiin! 🙂

  • Hep! Oli ihana lukea näitä pieniä tarinoita kuvien takana. Mieletön matkailuvuosi ollut sinulla! Piti ihan googlettaa Rostov, kun en olisi osannut laittaa sitä lainkaan kartalle. Vaikuttaa totta tosiaan piilotetulta helmeltä!

    Mahtavaa reissuvuotta 2018!

    • Kiitos paljon Terhi! Vuosi oli tosiaan aika mieletön. Ihana, että googletit Rostovin, jee! 🙂 Mahtavaa reissuvuotta myös sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *