Joulu lähestyy, ja Joulupukki käy matkaan jo tällä viikolla kori täynnä lahjoja kilteille lapsille ja ehkä myös aikuisille. Itse taas olen viime viikkojen ajan – Pietarin-matkaamme lukuun ottamatta – ollut niin kiinni väitöskirjassani, etten ole ehtinyt ostaa kuin vasta yhden joululahjan. Nyt niiden kanssa meinaakin tulla vähän kiire… taas, vaikka joka vuosi päätänkin, että tänä vuonna ostan kaikki lahjat ajoissa.
Onneksi lahjojen ostaminen on minusta hauskaa ja ihana tapa virittäytyä joulufiilikseen. Olen alkusyksystä lähtien kerännyt joululahjaideoita erilliselle listalle aina lahjojen saajien ihaillessa kaupassa jotain tiettyä tuotetta tai mainitessa sivumennen, että se ja se olisi kiva. Haen lisäinspraatiota lahjaideoita listaavista artikkeleista, vaikka ne pysyvätkin varsin samankaltaisena vuodesta toiseen. Yksi näiden artikkeleiden kestosuosikeista ovat ns. hyväntekeväisyyslahjat. Niissä lahjan antaja laittaa tietyn summan hyväntekeväisyyteen ja antaa saajalle kortin tai pienen lahjan, jossa kertoo tehneensä niin.
Idea on loistava, etenkin, jos valittu hyväntekeväisyyskohde on saajalle tärkeä. Esimerkiksi lapsia Venäjällä tukevalle hyväntekeväisyysyhdistykselle tai vaikka eläimiä teurastiloilta pelastavalle järjestölle tehty lahjoitus saisi minut todella, todella iloiseksi. (Sen sijaan jotain lihansyöjää viimeksi mainittu ei varmasti lämmittäisi yhtä paljon. En siis välttämättä antaisi sitä lahjaksi hänelle – vaikka se kieltämättä kävisikin semihyvästä trollauksesta :D.)
Ihanasta ideasta huolimatta hyväntekeväisyyslahjojen antaminen mietityttää itseäni. Tähän on varsin yksinkertainen syy: ostan yleensä lahjoja ihmisille, joille ne tulevat tarpeeseen. Esimerkiksi mummoni eläke on sen verran pieni, että hyväntekeväisyyslahjan antaminen hänelle olisi melkein loukkaavaa. Hän joutuu arjessaan säästämään asioista, joita me länsimaissa asuvat pidämme itsestäänselvyyksinä. On siis parempi, että säästän hyväntekeväisyyteen menevät rahat jostain omasta jutustani ennemmin kuin mummoni lahjoista.
Toisaalta mummoni – tai muut, joiden tiedät tarvitsevan tai toivovan jotain tiettyä juttua – eivät olekaan hyväntekeväisyyslahjojen kohderyhmää. Ne on tarkoitettu ennen kaikkea niille, joilla ”on jo kaikkea”. Länsimaissa asuville ystävilleni tai vaikka poikaystävälleni hyväntekeväisyyslahjan voisi siis antaa syyllisyyttä tuntematta. Tai no, ei kyllä poikaystävälleni – sain häneltä viime jouluna lahjaksi iPhonen ja tänä keväänä matkan Vietnamiin, joten hänen muistamisensa (pelkällä) hyväntekeväisyyslahjalla tuntuisi aika epäreilulta.
Ystävien kanssa harvoin vaihdellaan kovin kalliita lahjoja, eli tällaista ”vastavuoroisuusongelmaa” ei ole. Jostain syystä en kuitenkaan ole ostanut hyväntekeväisyyslahjoja heillekään, ellen tiedä lahjan saajan toivovan lahjoituksia tiettyyn kohteeseen. Ehkä jollain tapaa pelkään, että lahja tulisi kuitenkin enemmän itselleni kuin ystävälleni. Voinko olla varma, että ystäväni ilahtuu lahjastaan? Entäs jos kaverini ostaa minulle lahjan JA antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ja minä hoidan molemmat samalla kertaa?
No, hyväntekeväisyyslahjan perimmäinen idea tuskin on, että lahjan antaja kuittaa sillä myös omat hyväntekeväisyyslahjoituksensa :D. Toisaalta, täällä länsimaissa suurin osa meistä käyttää ainakin aika ajoin rahaa muuhun kuin välttämättömyyksiin – olipa kyse kaljatuopista kerran viikossa tai lomamatkasta kerran vuodessa. Miten siis antaa hyväntekeväisyyslahja ilman, että siitä tulee Hei, kävin itse juuri lomalla/kaljalla/kahvilla sen sijaan että olisin käyttänyt ne rahat hyväntekeväisyyteen, mutta ei hätää, lahjoitin sun lahjarahat -viboja?
Mutta sitten toisaalta: miten voi ostaa – lahjaksi tai itselleen – kahvia, lomamatkoja tai vaikka kauniita muistiinpanovihkoja samalla, kun kaikilla tässä maailmassa tai edes tässä maassa ei ole majapaikkaa eikä rahaa ruokaan?
Okei, ehkä lopetan tähän, ennen kuin postaus menee liian paatokselliseksi. Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä hyväntekeväisyyslahjoista – oletko ostanut tai saanut niitä lahjaksi?
Jos hyväntekeväisyyslahjat eivät ole ennalta tuttuja, voit tutustua valikoimiin mm. täällä. On myös hyvä muistaa, että vaikka päätyisit ns. konkreettiseen lahjaan, voit samalla tehdä hyvää ostamalla ne joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä. Esimerkiksi tältä listalta löytyy hyviä ideoita sitä varten.
Ja hei, jos ruudun toisella puolella on tänään tonttuja, haluaisin esitellä pari hyväntekeväisyysjärjestöä, joiden lahjoista ainakin itse ilahtuisin paljon. Ensimmäinen on Love Russia, brittiläinen venäläisiä orpolapsia auttava järjestö. Heidän aineettomat lahjansa löydät tältä sivulta, toimintaa tukevat tavaralahjat täältä. Toinen on Animalia, joiden valikoimista itseäni kiinnostavat erityisesti tuontatoeläinten pelastamiseen käytettävät lahjat. Löydät ne tältä sivulta. (Huom! En ole tarkistanut kummankaan järjestön taustoja huolellisesti – jos tiedät niihin liittyvän ongelmia, let me know).
Tämä postaus on Studying the World -blogin vuoden 2018 joulukalenterin seitsemästoista luukku. Muut joulukalenteripostaukset löydät tämän linkin takaa. Saat uusista postauksista kätevästi tiedon myös Instagramissa, Facebookissa, Bloglovinissa tai Blogit.fi-palvelussa.