Kuudes luukku: onnea, Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää, ihana Suomi!

Minun piti tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittaa aiheesta, joka on keskeinen Suomen historian kannalta mutta josta suurin osa tavallisista suomalaisista harmi kyllä tietää avain liian vähän: Inkerin suomalaisista. Halusin kertoa heidän historistaan ja nykypäivästään suomalaisen isoisäni Pietarin tarinan kautta. Pietarin matka vei lapsuuden pienestä suomalaisesta kotikylästä natsien keskitysleirille, sieltä vain 14-vuotiaana töihin suomalaiselle asetehtaalle, sieltä pakkosiirrolla Neuvostoliittoon ja rangaistusleirille, sitten Viroon ja lopulta Mauno Koiviston ansiosta eläkeikäisenä takaisin kotimaahan. Kaikista kohtaamistaan kauhuista ja vaikeuksista huolimatta Pietari ei milloinkaan katkeroitunut, vaan edusti elämänsä loppuun asti (kaiken muun lisäksi) niitä suomalaisuuden kaikkein parhaita puolia: rauhallisuutta, iloisuutta, leppoisuutta, avoimuutta ja hyväntahtoisuutta.

Voit lukea Pietarista ja hänen tarinastaan lisää täällä. Muiden Inkerin suomalaisten tarinoita löytyy esimerkiksi tästä koskettavasta artikkelista (nenäliinat valmiiksi). Tänään en nimittäin itse halua kirjoittaa vaaristani enempää. Tämä johtuu siitä, mitä Helsingissä tänään tapahtui. Minun on pakko lisätä tähän väliin kappalejako, koska en halua isoisäni nimeä samalle riville seuraavan lauseen kanssa.

Tänään Helsingissä liehuivat natsiliput. En voinut uskoa uutista luettuani sen ensi kertaa, mutta artikkelissa oli kuva, joka todella kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Toki olen kauan tiennyt ja valitettavasti myös itse kokenut sen, että rasistisuus ja sen vähättely ovat yksi Suomen vähemmän positiivisia puolia. Tämän lisäksi olin jopa suunnitellut päivän ohjelmani niin, etten vahingossakaan joutuisi ”maahanmuuttokriittisten” marssien lähelle. En tästäkään huolimatta kuitenkaan ollut varautunut siihen, että pääkaupungissa voitaisiin avoimesti heiluttii natsilippua. Olin juuri kahvilassa uutisen kuultuani, ja tuijotimme kaikki kännykän ruutua epäuskon ja järkytyksen vallassa. Miten tällainen voi olla mahdollista vuoden 2018 Suomessa?

Astuttuamme ulos kahvilasta näimme onneksi, että Narinkkatorille oli kokoontunut suuri joukko vastamielenosoittajia. Tämä muistutti minua taas kerran siitä, että (toivottavasti huomattavasti) suurempi osa meistä suomalaisista muistuttaa isoisääni kuin niitä ihmisiä, jotka siirsivät hänet keskitysleirille. (Leiri, jolle vaarini joutui, oli muuten nimenomaan keskitysleiri – Suomi oli tuohon aikaan natsi-Saksan liittolainen, joten leirille joutuneita suomalaisia ei pääsääntöisesti tapettu. Tämän leirin vieressä ollut tuhoamisleiri oli vielä paljon vaarini leiriä kamalampi, kuten varmasti voitte kuvitella).

Kotiin päästyäni luin lisää kivoja uutisia – uuden tutkimuksen mukaan nuorten, alle 35-vuotiaiden suomalaisten isänmaallisuus perustuu ennemmin kauniille suomalaiselle luonnolle kuin sotahistorialle. Ihana ja positiivinen muutos, joka lupaa hyvää tulevaisuudelle. Myös laajat kansalaisvapaudet, hyvinvointiyhteiskunta ja suomen kieli löytyivät listan kärjestä. Tätä on hyvä juhlistaa, niin tänään kuin vuoden muinakin päivinä.

Pientä välijärkytystä lukuun ottamatta olemme viettäneet itsenäisyyspäivää ihan rauhallisissa merkeissä. Aamulla kävin pikaisesti kirkossa, seurakunnan juhlassa ja tekemässä yhden tutkimushaastattelun väitöskirjaani varten. Iltapäivällä tapasin ystävääni glögin ja juustokakun merkeissä ja kävin sitten syömässä veljeni ja poikaystäväni kanssa. Nyt tarkoituksena olisi striimata Linnan juhlia – onhan se vähän hassu perinne, mutta samalla mielestäni kivan suomalainen – positiivisella tavalla. 🙂

Mitä teidän itsenäisyyspäivään on kuulunut? Katsotteko Linnan juhlia?

Tämä postaus toimii Studying the World -blogin vuoden 2018 joulukalenterin kuudentena luukkuma. Muut joulukalenteripostaukset löydät tämän linkin takaa. Saat uusista postauksista kätevästi tiedon myös InstagramissaFacebookissaBloglovinissa tai Blogit.fi-palvelussa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *