Muutama vuosi sitten löysin korttipelit. Sitten vuorossa oli shuffleboard. Viime jouluna emme meinanneet saada tarpeeksemme jengasta. Tänä syksynä pelasimme iltakaudet Scrabblea. Nyt olen palannut lapsuuden suosikin pariin: viimeisen viikon aikana olemme poikaystäväni kanssa pelanneet varmaan 50 erää dominoa.
Innostus sai alkunsa melkein viattomasti kymmenen jälkeen perjantai-iltana pietarilaisessa kellarikahvilassa, jonne olimme pysähtyneet iltateelle. Viereisessä pöydässä istuva seurue pelasi jotain, ja mekin minäkin halusin osani hauskuudesta. Pelin pitäisi olla sellainen, jossa ei tarvita kielitaitoa, koska poikaystäväni ei osaa venäjää. Pienen miettimisen jälkeen kysyin tarjoilijalta, olisiko heillä dominoa. Ja olihan heillä! Värikäs, jättisuuri lasten versio.
Tarkistin säännöt internetistä ja selitin ne poikaystävälleni. Ensimmäinen erä ei oikein ottanut tuulta alleen, mutta päätimme yrittää uudelleen, ja yht’äkkiä huomasimme, että kello oli yli puolenyön ja kahvila oli menossa kiinni. Jatketaan huomenna, lupasi poikaystäväni, sillä peli oli keskeytynyt juuri ratkaisevalla hetkellä.
Emme ehtineet takaisin seuraavana iltana, mutta kotona Lontoossa kaivoin kaapista lapsuuden dominopalikat. Muistan edelleen, miten makoilimme perheeni kanssa kotimme läheisellä nurmikolla ja pelasimme niillä. Yhteisissä pelihetkissä on aina mielessäni ollut jotain ihanaa ja kotoista, melkein turvallista. Ja samalla vähän jännittävää – vaikka näissä peleissä osallistuminen todella on voittoa tärkeämpää.
Onko täällä muita dominofaneja? Tykkäätkö yleensä ottaen pelata lautapelejä? Mikä on suosikkipelisi?
Tämä postaus toimii Studying the World -blogin vuoden 2018 joulukalenterin kuudentenatoista luukkuna. Muut joulukalenteripostaukset löydät tämän linkin takaa. Saat uusista postauksista kätevästi tiedon myös Instagramissa, Facebookissa, Bloglovinissa tai Blogit.fi-palvelussa.