Castro, San Franciscon sateenkaarikylä

Hyvään – tai oikeastaan normaaliin – tottuu nopeasti. Kun taistelussa ihmisoikeuksien puolesta on edetty tietylle asteelle, voi olla vaikea muistaa, että joskus asiat ovat olleet toisin. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että naisten äänioikeutta on vastustettu kynsin ja hampain, että orjien pitäminen on nähty normaalina tai että homoutta on pidetty sairautena.

Viimeksimainitusta saan muistutuksen Clive Jonesin vetämällä kävelykierroksella Castrossa. Nykyään tiivis ja kylämäinen Castro on yksi San Franciscon kalleimpia asuinalueita ja Yhdysvaltojen tärkeimpiä LGBT-keskuksia. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, vieressäni liehuu jättikokoinen sateenkaarilippu, ja jopa suojatiet on värjätty sateenkaaren väreihin.

Kuusikymppinen Jones muistaa kuitenkin hyvin erilaiset ajat. Hän kertoo salanneensa seksuaalisen suuntautumisensa pitkään perheeltään, koska pelkäsi isänsä lähettävän hänet mielisairaalaan, jossa homoutta “hoidettiin” mm. sähköiskuilla. Huolta aiheuttivat myös poliisit – itselleni oli täysin uutta tietoa, että homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Yhdysvaltojen viimeisissä osavaltioissa vasta 2003 (siis 2003, 15 vuotta sitten!).

Konservatiivisella alueella kasvanut Jones muutti vapaamielisempään San Franciscoon heti mahdollisuuden tultua, mutta täälläkään elämä ei homomiehenä 1970- ja 1980-luvuilla aina ollut helppoa. Moni seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta käydyistä taisteluista sai alkunsa Castrosta, ja Jones osallistui niihin aktiivisesti. Hän asuu naapurustossa edelleen ja on nykyään kuuluisa aktivisti. Tarkkakorvaisimmat saattavatkin tunnistaa hänen nimensä Harvey Milkin elämästä kertovasta Milk-elokuvasta.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan paljastaa, etten tapaa Jonesia henkilökohtaisesti, vaan osallistun hänen Detour-appiin nauhoittamalleen audiokierrokselle. (Detourista lisää erillisessä postauksessa, kyseessä on nimittäin aivan loistava palvelu!). Viiden kilometrin mittainen ja noin 80 minuuttia kestävä kävely on hyvä johdatus Castron LGBT-historiaan. Jones ei karta vaikeitakaan aiheita, vaan puhuu avoimesti mm. kodittomuudesta, seksityöstä ja HIV-tartunnastaan. Toisaalta mukana on myös hauskoja anekdootteja ja iloa siitä, mihin suuntaan kehitys on kulkenut.

Itse jäin kaipaamaan vähän enemmän tietoa joistain kierroksella mainituista tapahtumista ja ihmisistä. Kävely onkin varmasti parhaimmillaan, jos tuntee San Franciscon LGBT-historiaa mahdollisimman paljon jo valmiiksi. Jos esimerkiksi Harvey Milkin tarina ei ole tuttu, kannattaa siitä lukea etukäteen (tai vaikka olisikin – itse huomasin kävelyn aikana, että tietoni olivat aika pintapuoliset). Kannattaa myös huomata, että vaikka Jones kertoo kierroksen alussa käyttävänsä sanaa gay inklusiivisesti “to mean us all”, kävely painottuu vahvasti homomiesten kokemuksiin.

Minulle kävelyssä parasta oli huomata, miten nopeasti asiat ovat kehittyneet. Olen syntynyt Venäjällä, jossa seksuaalivähemmistöjen asema on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin hyvä. Vaikka samaa sukupuolta olevien suhteet dekriminalisoitiin Venäjällä vuonna 1993, ja vaikka tilanne ei venäläisten LGBT-ystävieni mukaan isoissa kaupungeissa välttämättä ole ihan niin huono kuin ulkomailla joskus ajatellaan (esim. tämä YLEn artikkeli avaa aihetta vähän), on maassa erittäin paljon homofobiaa (lue lisää esim. Russian LGBT Networkin sivuilla täällä) ja ajatus esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä tuntuu hyvin kaukaiselta. Castrossa sain muistutuksen siitä, että kaukaiselta se tuntui vasta muutama vuosikymmen sitten myös Kaliforniassa*.

Oletko käynyt Castrossa tai muissa ihmisoikeustaistelujen kannalta tärkeissä paikoissa?

Lisää tunnelmia San Franciscosta löytyy Instagram-tililtäni, @lizainlondon. Muistathan seurata blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Blogit.fi-palvelussa. Kiinnostaako matkailu? Löydät lisää reissupostauksia tämän linkin takaa.

*On tärkeä huomata, ettei tilanne ole kaikkialla sama kuin Castrossa, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat edelleen Yhdysvalloissa syrjintää ja homofobiaa ja että LGBT-oikeuksissa on erittäin paljon parannettavaa ympäri Yhdysvaltoja – lisää tietoa aiheesta löytyy esim. Human Rights Watchin sivuilta.