Viime aikoina blogeissa on puhuttu aika paljon maabongailusta. Itse en varsinaisesti “keräile” maita tai maanosia, vaikka erittäin mielelläni uusissa paikoissa vierailenkin. Yksi tavoite minulla on kuitenkin ollut pienestä pitäen: käymieni maiden lukumäärän on oltava suurempi kuin virallisen ikäni.
Maaliskuussa täytin vuosia ja lisäsin sopivasti maakokoelmaani uuden helmen, Hollannin. Matka ei kuitenkaan ollut mikään synttärilahja, vaan kuten snapchattiani (@lizahontas) seuraavat jo tietävätkin, palkinto menestyksestäni leuanvedon saralla 😀 Let me explain (jos urheilujutut eivät kiinnosta, hyppää suoraan kaksi kappaletta alaspäin). Päätin vuonna 2012, että minun on korkea aika saada vedettyä edes yksi leuka. Tarkoituksenani oli päästä tavoitteeseen vielä saman vuoden puolella, mutta kuten huomaatte, olen ihan pikkuisen jäljessä aikataulussa. Olen kuitenkin edennyt lähtötilanteesta, jossa tukenani harjoituslaitteessa oli 40 kiloa, viime viikolla tekemääni ennätykseen, jossa tukea oli enää vain 6.8 kiloa (eli nostin itse yli 45 kilon verran!).
Joskus alkuvuodesta mainitsin poikaystävälleni, että olisi kiva päästä käymään Amsterdamissa. Samoihin aikoihin leaunvetohaasteeni oli jämähtänyt paikalleen, enkä yrittämisestä huolimatta meinannut millään saada rikottua silloista ennätystäni. Kerran salilla ollessamme poikaystäväni heittikin puoliksi vitsillä, että jos nyt saan aikaan uuden ennätyksen, hän vie minut Amsterdamiin – tarkoituksenaan tehostaa treeniäni, mutta samalla varmana siitä, etten kyllä onnistuisi tehtävässä. No, ikinä ei kannattaisi aliarvioida sitä, mihin pystyn, kun kannustimena on lomamatka: me varasimme jo samana iltana liput Hollantiin. Jos joskus todella saavutan tavoitteeni ja saan vedettyä edes yhden leuan ilmaan mitään jeesejä, odotan palkinnoksi vähintäänkin lomaa omassa villassa Malediiveilla. 😉
Damilla on kuitenkin Diiveihin verrattuna puolellaan yksi erittäin suuri etu: sinne pääsee junalla. Olen aiemminkin hehkuttanut junamatkustamisen mukavuutta, mutta on pakko taas kerran fillistellä sitä, miten helposti ja vaivattomasti Lontoosta pääsee muualle Eurooppaan. Hyppäsimme Eurostarin kyytiin Lontoon keskustasta ja ajoimme kahdessa tunnissa Brysseliin. Haimme aseman pikkukojuista matkaevästä ja siirryimme sitten Thalysin junaan, joka kiidätti meidät suoraan Amsterdamin sydämeen. Tai no, olisi kuulunut kiidättää, mutta valitettavasti raidevika seisotti junaa asemalla kahden ylimääräisen tunnin ajan. Paluumatka sujui kuitenkin viivästyksittä ja kesti yhteensä kuusi tuntia, sisältäen vaihtoajan puitteissa tehdyn tunnin kävelylenkin keväisessä Brysselissä.
Amsterdamia parempaa palkintomatkakohdetta olisi muutenkaan ollut vaikea valita. Ensimmäinen asia, johon huomioni kiinnittyi junasta ulos hypähdettyäni oli jättimäinen valotaulu, jossa luki kissankokoisin kyrillisin kirjaimin (eli venäjäksi) Tervetuloa!. Toinen oli kauppojen laaja salmiakkivalikoima, jota osaa näin ulkosuomalaisena todellakin arvostaa.
Vakavasti puhuen, Amsterdam osoittautui juuri täydelliseksi kohteeksi pitkän viikonlopun viettoon. Kaupunki on aika pieni (asukkaita alle miljoona) ja ennen kaikkea kompakti: AirBnB-asuntomme sijaitsi pikkuisen varsinaisen keskustan ulkopuolella, mutta pystyimme kävelemään ihan kaikkialle. Pienestä (?) koostaan huolimatta se on kuitenkin älyttömän vilkas, ja valinnanvaraa löytyy kaikille bileturisteista pyöräilyfaneihin ja kulinaristeista taiteen ystäviin. Juuri tästä syystä Damissa viihtyisi helposti myös pidempään.
Taiteesta puheen ollen, Amsterdam on varmasti yksi koko Euroopan kiinnostavimmista museokaupungeista. Me kävimme viikonlopun aikana vain Van Gogh -museossa, joten esimerkiksi Rijksmuseum ja Anne Frankin talo jäivät seuraavalle kerralle.
Myös pyöräilyn säästimme ensi kerralle, yllättävän talvisten ilmojen vuoksi. Vähänkään lämpimämmällä säällä olisimme varmasti tehneet ison osan matkoista pyörillä, kuten näytti jo nyt tekevän puoli kaupunkia. Olin aivan ihmeissäni ja samalla fiiliksissä siitä, miten kasuaalisti amsterdamilaiset tuntuivat pyöräilyyn suhtautuvan: kaksipyöräisillä liikkuivat kaikki vaarista jos ei vauvaan niin ainakin taaperoon, polkemisen lomalla saatettiin puhua puhelimeen tai selata nettiä, eikä kukaan näyttänyt arastelevan autoja. Kun kerroin AirBnB-hostillemme, että Lontoossa pyöräily on aika vaarallista, tämä totesi, että Hollannissa vaarallisia ovat pyöräilijät
Oli ehkä siis ihan hyvä, että pyöräilyn sijaan tutustuimme kaupunkiin kävellen – ja ravintolasta toiseen loikkien. Kanaalit, joiden varsia kuljimme ja arkkitehtuuri yleensäkin olivat juuri niin kauniita, kuin olin etukäteen kuvitellut. Sen sijaan en ollut edes osannut arvata, miten hauskaa ja herkullista ruokaa kaupungista saa. Pannukakkuja, bataattiranskalaisia, burgereita ja belgialaisia vohveleita – kyllä meidän kelpasi. 🙂
Kaiken tämän lisäksi on pakko mainita vielä yksi piirre, joka tekee Amsterdamista mielestäni aivan hurmaavan kaupunkikohteen. Kukat. Siitä asti, kun luin joskus kymmenen vuoden ikäisenä Alexander Dumasin huippujännittävän Mustan tulppaanin, on Hollanti liittynyt mielessäni tiiviisti juuri kukkiin. Tässäkään suhteessa Amsterdam ei pettänyt odotuksiani: tulppaaneja ja muita luonnon ihmeitä oli myynnissä joka kadunkulmassa. Jo yksistään niiden vuoksi kannatti rehkiä kuntosalilla eräänä tammikuisena lauantaina :).
Oletko ikinä luvannut itsellesi tai jollekin muulle matkan palkinnoksi tavoitteen saavuttamisesta? Entä löytyykö täältä muita Dami-faneja?
