Hong Kong. Mitä voin edes sanoa? Jos maaliskuinen matka Vietnamiin sai meidät innostumaan Aasian-matkailusta, niin kymmenen toukokuista päivää Hong Kongissa veivät innostuksen ihan uusiin sfääreihin. Matkustelen nykyään niin paljon, että kotiin palaaminen tuntuu melkein aina ihanalta ja helpottavalta. Tällä kertaa helpotukseen on kuitenkin sekoittunut myös ripaus haikeutta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että palasimme Lontoon sijasta Amsterdamiin, joka tuntuu tiiviin ja vilkkaan Hong Kongin jälkeen tavallista pienemmältä ja provinsiaalisemmalta.
Tämän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole dissata Amsterdamia (etenkään, kun kaupunki on viimeiset päivät hellinyt meitä 27 asteen helteillä – jos tällaiset säät jatkuvat, saattaa minusta vielä kuoriutua Amsterdamin fangirl) vaan kertoa Hong Kongista. Palataan siis ajassa kaksi viikkoa taaksepäin, siihen hetkeen, kun astuimme Hong Kongin kansainvälisellä kentällä ulos Cathay Pacificin 11 tuntia kestäneeltä lennolta lämpimään kevätaamuun.
En ollut saanut lennolla nukuttua juuri lainkaan (sen sijaan olin katsonut muutaman leffan: Pitch Perfect 3 oli ihan hauska, The Killing of the Sacred Deer omituinen ja Margot Robbien tähdittämä I, Tonya loistava). Niinpä puolen tunnin taksimatka lentokentältä hotellille sujui hieman ristiriitaisissa merkeissä: toisaalta olin niin innoissani, etten olisi malttanut sulkea silmiäni, toisaalta taas 24 tunnin valvomisen jälkeen niin väsynyt, että meinasin jatkuvasti nukahtaa takapenkille.
Saavuimme hotellille seitsemän aikaan, jolloin huoneemme ei odotetusti ollut vielä valmiina. Niinpä jätimme matkatavarat säilytykseen ja lähdimme itse etsimään aamupalapaikkaa. Vaikka olin kuullut Hong Kongin valvovan vuorokauden ympäri, tähän aikaan viikonloppuaamusta ainakin liikekeskuksena tunnettu Wan Chai näytti olevan unten mailla. Löysimme kuitenkin yhden auki olevan kahvilan, Lontoosta tutun Pret a Mangerin. On kieltämättä hieman huvittavaa matkustaa toiselle puolelle maailmaa syömään kotimaisessa ketjukahvilassa. Ilokseni Hong Kongin Pretistä löytyi kuitenkin herkku, jota en ole Lontoosta bongannut: aivan superherkullinen mandariini-litsi-mehu. (Itse asiassa mehu oli sen verran hyvää, sijainti niin lähellä hotelliamme ja aukioloajat sen verran otolliset, että palasimme Prettiin matkamme aikana vielä monta kertaa.)
Nappasimme aamupalan mukaan ja laskeuduimme alas lähimpään puistoon. Nimenomaan laskeuduimme: yksi Wan Chain erityispiirteitä ovat yläilmoissa kulkevat kävelytiet, joita pitkin vilkkaat ajoväylät on helppo ylittää turvallisesti ja joiden varrelta löytyy paljon ravintoloita, kauppoja ja muita liikkeitä. Puutarha osoittautui kauniisti hoidetuksi Harbour Road Gardeniksi. Täällä oli jo vähän vilkkaampaa: puistossa näkyi aamujumppaajia ja läheisen työmaan työntekijät aloittelivat viikonlopusta huolimatta töitä.
Koska olimme edelleen erittäin väsyneitä, siirryimme aamupalan syötyämme läheiselle Central Plazalle, jonka penkit näyttivät mukavammilta. Kyltit tosin kielsivät niillä nukkumisen, mutta poikaystäväni vakuutti minut siitä, ettei pientä lepäämistä laskettaisi. Niinpä asetuin hänen syliinsä ja suljin silmäni ihan vain hetkeksi. Heräsin 45 minuuttia myöhemmin – poikaystäväni ei ollut raaskinut herättää minua 😀 Onneksi ympärillä näkyi myös muita torkkujia.
Ja myös jotain paljon kiinnostavampaa – nimittäin vapaana liikkuva kilpikonna! Se oli tullut aamukävelylle yhdessä ystävällisen isäntänsä kanssa. Aina väillä kilpparin suunnattua liian kauas tai liian lähelle tietä, kävi isäntä hakemassa sen lähemmäs aukion keskustaa. Kävelyn lopuksi hän nosti sen kassiin ja lähti jatkamaan lauantaita kilppari mukanaan. Suloista!
Tässä vaiheessa mekin päätimme jatkaa matkaa takaisin hotellillemme päin. Kello oli vasta yksitoista, mutta huoneemme oli onneksi jo valmis. Majoituimme koko matkan ajan ihan Wan Chain keskustassa sijaitsevassa Novotel Century Hong Kongissa ja olimme valintaamme erittäin tyytyväisiä. Hotelli on siisti ja suhteellisen edullinen, ja kuudennen kerroksen huoneestamme näkyi pilvenpiirtäjien välistä suikale merta. Paikan todellinen helmi on neljännen kerroksen uima-allas, mutta sinne en suunnannut vielä ensimmäisenä päivänä. Sen sijaan jäin huoneeseen nukkumaan päiväunia poikaystäväni suunnatessa salille (saatan kuulostaa laiskalta, mutta sitä myös olin :D).
Nähtävyyksien kiertämisen sijasta meillä oli iltapäivälle erityinen tehtävä: shoppailla Hong Kongiin sopivia vaatteita. Kaupungissa ei lämpömittarilukemien perusteella pitänyt olla juuri Eurooppaa kuumempaa. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon ilman kosteutta tai sitä, että täällä ei ollut mukaan pakkaamillemme pitkähihaisille paidoille käyttöä edes illalla (paitsi ehkä ravintoloissa, joissa oli joskus ilmastoinnin vuoksi jopa kylmä). Olimme siis ottaneet mukaan aivan liian lämpimiä vaatteita.
Tämä ei haitannut – onhan Hong Kong tunnettu shoppailukaupunkina, jonka yksi keskeinen ostosalue vieläpä sijaitsi vain 15 minuutin päässä hotelliltamme. Päikkärien jälkeen otimmekin suunnaksi Causeway Bayn. Matkalla pyäshdyimme lounaalle matkaoppaamme suosittelemaan Dim Dim Sum Wan Chaihin. Rakastan dimsumia, joten ruokaodotukseni olivat Hong Kongin suhteen hyvin korkealla, mutta toisaalta minua oli varoitettu siitä, ettei Hong Kong tai Kiina yleisesti ole kasvissyöjälle se helpoin matkakohde. Loppujen lopuksi se sosoittautui yllättävän helpoksi, vaikka jouduimmekin usein kysymään tilausvaiheessa neuvoa henkilökunnalta. Dim Dim Sumin listalla oli useampi kasvisannos, joten sekä minä että poikaystäväni lähdimme paikalta tyytyväisinä.
Ihan samaa ei voi sanoa illan ravintolavalinnastamme Wing Wah Noodle Shopista. Noudatan itse pescatarian-ruokavaliota, ja minulle paikan herkullinen wonton-keitto oli yksi koko matkan kulinaarisia kohokohtia. Lisäksi ravintola oli suloinen, ja ystävällinen tarjoilija voitti meidät kohteliaisuuksilla puolelleen heti alussa (kehut tuntuvat erityisen mukavilta, kun ne saa vaikka on jet lagissa). Poikaystäväni on kuitenkin ”oikea” kasvissyöjä, joka ei siis syö myöskään mereneläviä, ja hänelle listalta ei valitettavasti meinannut löytyä mitään sopivaa. Loppujen lopuksi hän päätyi tilaamaan nuudeleita kasvisliemessä. Annos oli kuulemma ihan hyvä, muttei tietenkään erityisen innostava eikä täyttävä. Kaikille sekasyöjille voin kuitenkin suositella ravintolaa varauksetta: ruoka oli erittäjn herkullista ja edullista, tunnelma taas rento ja ystävällinen.
Poikaystävänikään ei jäänyt suremaan hieman niukaksi jäänyttä illallistaan, olimmehan Hong Kongissa. Sillä aikaa kun olimme kierrelleet kauppoja ja syöneet illallista, oli ilta ehtinyt hämärtyä, ja nyt pimeän tullen kaupungin kuuluisat neonvalot pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Nousimme eräälle Wan Chain yläkäytävistä ihailemaan eteemme avautuvaa maisemaa. Kaupunki näytti kauniilta ja jännittävältä, ja tuntui uskomattomalta ajatella, että saisimme viettää täällä vielä reilun viikon.
To be continued! Jos et malta odottaa tarinan jatkoa, käy tsekkaamassa viimeisimmät matkakuulumiset Instagram-tililtäni, @lizainlondon. Muistathan seurata blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Blogit.fi-palvelussa. Kiinnostaako matkailu? Löydät lisää reissupostauksia tämän linkin takaa.
Jotenkin Hong Kong kummittelee mulla mielessä kiehtovana paikkana. Kun näen valokuvia niistä valtavan korkeista, rähjäisistä taloista, joissa ihmiset elävät elämäänsä pikkuisissa asunnoissaan, tulee joku ihme maaginen fiilis. Ehkä pitäisi mennä käymään joskus. Lisäksi näin kerran unen, jossa koko Hong Kong oli rakennettu kilpikonnan kilvelle. Siellähän se kilpikonnakin tallusteli!
Hong Kong kiinnostaa kovasti, ainoastaan hintataso mietityttää. Olisi kiinnostavaa lukea teidänkin reissun kuluista 🙂
Hongkong ❤ En ymmärrä mikä siitä tekee niin maagisen, mutta jotain siinä on joka saa aina palaamaan! Musta on myös aina ihana lukea ihmisten juttuja Honkkarista, koska kaikki löytää sieltä aina jotain uutta ja omaa. Ehkä se onkin just se sen paikan taika ❤
Tuo tunne huonosti nukutun yön jälkeen kun ei huone ole valmiina. Sitä voisi nukahtaa ihan mihin tahansa!