Viime kuun lopulla yksi viime vuosien tavoitteistani ja pienimuotoisista unelmistani tuli toteen: sain seurata jalkapallon maailmanmestaruusottelua livenä synnyinkaupungissani Rostovissa.
MM-kisojen lähestyessä monilla oli epäilyksiä sen suhteen, miten Venäjä suoriutuisi kisaisännyydestä. Minulla ei: tiedän hyvin, miten kaunis maa on kyseessä ja miten vieraanvaraisia venäläiset ovat, joten arvasin, että kisat tulisivat sujumaan hyvin. Minäkään en kuitenkaan osannut aavistaa, että niistä tulisi NÄIN suuri menestys – moni on jo tässä vaiheessa kutsunut turnausta kaikkien aikojen parhaaksi.
Paikan päällä olleena ymmärrän hyvin, miksi. Siitä sekunnista alkaen, kun keskellä yötä laskeuduimme Rostovin uudelle kansainväliselle kentälle, saimme osaksemme ystävällistä, asiantuntevaa ja iloista palvelua, ensin kentällä päivystäneiltä vapaaehtoisilta, sitten taksikuskeilta, myyjiltä, tarjoilijoilta, stadionin työntekijöiltä… mikä parasta, myös “tavalliset ihmiset”, niin venäläiset kuin kisaturistitkin, olivat poikkeuksetta iloisia ja ystävällisiä. Koko Rostov oli futishuuman vallassa, ja kaupungissa vallitsi ihana, riemukas festarifiilis.
Sama päti myös matsiin. Pelillä ei meille ollut niin väliä, kunhan se pelattaisiin Rostovissa, joten olimme tyytyväisiä saadessamme muutaman päivän metsästyksen jälkeen napattua liput Kroatia-Islanti -kaksintaisteluun. Vaikka meillä ei ole sen suurempaa suhdetta kumpaankaan maahan – itse kannustin tässä turnauksessa Venäjää ja Portugalia, poikaystävälläni taas ei ollut yhtä selvää suosikkia – toivoimme kuitenkin pienen ja pippurisen Islannin voittoa, ja yhdyimme stadionilla islantilaisten tsemppilauluihin ja viikinkihuutoihin (suosikkini oli hauska Kalinka-muunnelma :D). Islannin kannattajia taisi muutenkin olla katsomoissa hieman enemmän, ehkä siksi, että Rostovin kotijoukkueessa FC Rostovissa on kaksi islantilaista pelaajaa. Tästä ja Islannin tippumisesta huolimatta eri joukkueiden kannattajien välillä ei ollut mitään ilkeilyä, ja tunnelma pysyi koko ajan katossa. Tätähän suuret urheilutapahtumat parhaimmillaan ovat: maiden ja valtioiden rajoja ylittäviä juhlia, joissa luodaan kansainvälisiä ystävyyssuhteita.
Pelin jälkeen kuulin kroatialaisten kannattajien toivottavan venäläisille voittoa Espanjasta. Venäjä-Uruguay matsia Fifan fanikatsomossa jättimäisen ruudun välityksellä seuratessamme taas todistimme, miten vieressämme seisoneet meksikolaiset fanit kannustivat kisaisäntiä innokkaammin kuin moni venäläinen itse. Moni kisaturisti on kertonut yllättyneensä siitä, miten kivaa Venäjällä on ja miten lämpimästi heidät on otettu vastaan. Onkin ollut melkein liikuttavaa huomata, miten kisat ovat muuttaneet stereotyyppisiä käsityksiä Venäjästä ja saaneet monet kiinnostumaan Venäjän-matkailusta.
Itse asiassa kuulun tähän joukkoon itsekin. Vaikka minulla ei tietenkään ole koskaan ollut mitään rasistisia ajatuksia Venäjästä tai venäläisistä, en ole täysin immuuni mediassa ja julkisessa keskustelussa usein esiintyville negatiivisille stereotypioille. Otetaan esimerkiksi vierailumme kuvassa näkyvässä Onegin Dacha -ravintolassa: olin ällikällä lyöty kun tajusin, että Rostovista löytyy ravintola jonka veroista en ole löytänyt Amsterdamista, Helsingistä tai edes Lontoosta (viimeisimmästä yhtä kaunis paikka varmaan löytyisi, mutta tuskin opiskelijoille sopivassa hintahaarukassa). Tämän reissun jälkeen muistiooni onkin ilmestynyt uusi note to self: viisumiprosessin ärsyttävyydestä huolimatta, minun pitäisi ehdottomasti käydä Venäjällä useammin.
Lisää kisafiilistelyjä löytyy Instagram-tililtäni, @lizainlondon. Muistathan seurata blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Blogit.fi-palvelussa. Kiinnostaako matkailu? Löydät lisää reissupostauksia tämän linkin takaa.
Toi olisi kyllä unelma😍 Hienoa kuulla, että kaikki meni noinkin täydellisesti. Venäjä on kyllä hieno maa, jossa tekisi mieli vierailla useamminkin. Usein suunnitelmat harmi vaan tyssäävät juurikin raskaaseen ajatukseen viisumiprosessista. Futiksen MM kisoja on kyllä ollut hienoa seurata täältä latinalaisesta amerikastakin käsin, jalkapallokulttuuri kun on täällä ihan täysin erilaista kuin kotisuomessa😁
Ah, voin vain kuvitella miten upea tunnelma siellä on ollut! Harmi, että kaikki Euroopan ulkopuoliset joukkueet tippuivat jo tässä vaiheessa. Joo, viisumin hakeminen tuntuu jotenkin hankalalta, vaikka loppujen lopuksi olen aina saanut sen ilman ongelmia… ehkä yhtenä ongelmana on se, että suunnittelen matkani yleensä aika viime tingassa, ja viisumin kanssa se ei tietenkään onnistu. Mutta nyt päätin, että tähän tulee muutos! 🙂
Olipa kiva lukea kokemuksia kisoista! Tv-ruudun kautta tuollainen tunnelma ei välity juuri lainkaan.
Oi, kiva lukea kokemuksia kisoista! Meilläkin oli ajatuksena mennä espanjalaisen mieheni kanssa. Se olisi ollut varmasti hieno kokemus ja sopinut Suomen-matkamme yhteyteen, mutta luovuimme ideasta juuri viisumirumpan takia.
Venäjään tutustuminen tarkemmin kiinnostaisi kovasti. Ja noista stereotypioista: ne imeytyvät niin helposti… harmillista mutta ymmärrettävää. Kiva, että matkustelu on lääke siihenkin😊
Venäjällä pitäisi käydä useammin, kun edelliskerrasta tulee jo huimat 15 vuotta! Ihana kuulla, että kokemus oli onnistunut ja lämminhenkinen. Venäläiset ovat kyllä valtavan vieraanvaraisia, jos pääset tutustumaan heihin paremmin.
En ole milloinkaan käynyt Venäjällä, mutta pakkohan se on tunnustaa että maa kiehtoo kovasti. Toivottavasti joskus tulisi tilaisuus sinne matkustaa. Juuri nuo viisumi-maat koen jollain tapaa vähän työläiksi vaikka eihän se nyt sen kummempaa ole kuin täyttää hakemus. 😀
Venäjällä on ollut itsestä aina kiehtova matkustaa, olen tykännyt kovasti. Nytkin kävin Pietarissa katsomassa yhden pelin ja oli oikein onnistunut reissu. Upea kaupunki ja mahtava tunnelma pelissä. Itsellä nämä oli neljännen MM-kisat missä kävin, aina mukavia reissuja!