Matkavuosi 2017: kuningattaren tapaaminen, kymmenvuotisloma ja muut reissuvuoden kohokohdat

Vuosi 2017  lähestyy loppuaan, ja fiilis on vähän haikea. Viimeiset 12 kuukautta ovat kokonaisuudessaan olleet ihania ja tapahtumarikkaita. Erityisen ihana ja rentouttava on ollut tämä joululoma, joka voisi puolestani kestää vaikka kymmenen kertaa pidempään. Onneksi vuotta – ja lomaa – on vielä vähän jäljellä, ja mikä olisikaan parempi hetki koota kuluvan vuodet matkat perinteiseen tapaan yhden postauksen alle (vuoden 2016 matkat löydät täältä, vuoden 2015 täältä ja vuoden 2014 täältä).

Reissuvuotta määritti aika vahvasti se, että vuokrasimme tammikuussa kakkoskodin Amsterdamista. Etenkin keväällä suhasimme Lontoon ja Damien väliä niin vikkelään, ettei muille matkoille oikein jäänyt aikaa. Alkuvuoden matkustelua rajoitti myös se, että vedin tammikuun alusta maaliskuun loppuun asti tutoriaaleja yliopistomme kandiopiskelijoille. (Maailmaan parhaisiin kuuluvassa yliopistossa opettaminen osoittautui omanlaisekseen matkaksi, mutta se ei ehkä kuitenkaan kuulu tämän postauksen aiheeseen.)

Blogiani pidemään seuranneet saattavat muistaa, että ensimmäistä kertaa Amsterdamissa käydessäni ihastuin siihen (linkki), mutta seuraavalla käynnillä fiilikset olivat vähemmän positiiviset (linkki). Tämän vuoden aikana ehdimme tutustua uuteen (kakkos)kotikaupunkiimme pintaa syvemmältä. Pyrin tietoisesti keskittymään sen parhaisiin puoliin, kuten pyöräilyn helppouteen, herkulliseen ruokatarjontaan (Lekker!) ja siihen, miten satumaiselta Jordaan näyttää aamusumussa (click!).

Yksi vuoden parhaita Amsterdam-muistojani on se, kun hyppäsimme eräänä kauniina heinäkuisena aamuna junaan ja lähdimme viettämään rantapäivää Zandvoortiin. Pikkukaupungin huikea hiekkaranta vetää vertoja Karibialle, mutta vesi ei valitettavasti ollut ihan yhtä lämmintä… Muista Hollanti-kokemuksista mieleen ovat jääneet erityisesti King’s Dayn juhlinta, pyöräretki kauniille keväisille tulppaanipelloille sekä vierailu Keukenhofin maailmankuulussa kukkanäyttelyssä (click).

Täällä kotona Britanniassa retkeilin tänä vuonna ehkä odotettua vähemmän. Osallistuin konferenssiin Cambridgessa, joka oli juuri niin hurmaava kuin edelliseltä kerralta muistin. Kävin myös muutaman kerran Windsorissa, jossa pääsin mm. tapaamaan kaimaani, kuningatar Elisabethia ja kertomaan hänelle tutkimuksestani.

Suurimman osan vuodesta viihdyin kuitenkin tiiviisti Lontoossa. Ja mikä täällä on viihtyessä – onhan kyseessä maailman ihanin kaupunki (click!). Kesän alussa jouduimme valitettavasti jättämään hyvästit vanhalle, melkein kuusi vuotta asuttamallemme kodille. Vaikka rakkaan kodin ja tutun alueen jättäminen harmitti, on uuteen naapurustoon tutustuminen ollut hauskaa ja tuonut lisäväriä Lontoo-fiilistelyyn. Tähän kaupunkiin ei yksinkertaisesti voi kyllästyä!

Ulkosuomalaisena en suostu tinkimään säännöllisistä Suomen-matkoista, ja tänä vuonna kävin Helsingissä tavallistakin ahkerammin, yhteensä kuusi kertaa. Mieleen ovat kaikkien ihanien muistojen ja kokemusten keskeltä jääneet erityisesti perheeni ja parhaiden ystävieni kanssa juhlitut synttärit sekä Altaalla vietetty, myrskyyn huipentunut kesäpäivä. Kivaa, että Helsinkiin avautuu uusia, mielenkiintoisia paikkoja. Olin vaikuttunut myös siitä, miten hyvin Suomen itsenäisyysjuhlat oli tänä vuonna järjestetty. Kaiken kruunasi ilotulitus, jota ihailimme Tähtitorninmäeltä käsin itsenäisyyspäivän iltana.

Viimeisimmän stadin-reissun yhteydessä pääsin myös testaamaan uutta Länsimetroa ja tein päiväretken Tampereelle. En ollut käynyt kaupungissa moneen vuoteen enkä muistanut, miten pieni ja kompakti se on – lapsuusmuistoissa kaikki tuntui isommalta. Junayhteys Helsingin ja Tampereen välillä oli nopea ja mukava, joskin vähän turhan kallis – kahden henkilön menopaluuliput maksoivat 80 euroa. Tässä yksi syy siihen, miksen ajokortittomana harrasta kotimaanmatkailua niin paljon kuin kenties pitäisi.

Vuoden ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatka ajoittui vasta kesäkuuhun ja suuntautui suosikkimaahani Italiaan. Olimme matkalla kymmenen päivää, joista viisi vietimme Napolissa (Uskaltaako Napoliin matkustaa?) ja viisi sen edustalla sijaitsevalla Ischian saarella. Napolin päässä valitsimme tällä kertaa hotellimajoituksen Vomerossa, hienostuneessa kukkulakaupunginosassa, josta avautuu huikeat maisemat Napolinlahdelle. Ischialla taas vuokrasimme Airbnb-asunnon vain parinsadan metrin päässä rannasta.

Tällainen kaupunki- ja rantalomien yhdistäminen toimi meille hyvin: otimme ensin ilon irti suurkaupungin vilkkaudesta, museoista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta, ja siirryimme sitten nauttimaan täysipäiväisesti auringonotosta ja uimisesta. Pääsimme tosin pulikoimaan myös Napolissa; yksi loman kohokohtia oli snorklausretki kaupungin lähistöllä sijaitsevaan Gaiolan vedenalaiseen puistoon (kuva yllä).

Elokuussa lähdin kymmeneksi päiväksi San Franciscoon (linkki). Majoituimme tällä kertaa aivan keskustassa, kaupungin symbolina tunnetun Transamerica Pyramidin juurella. Kuuluisa pilvenpiirtäjä näkyi Airbnb-asuntomme koko seinän mittaisesta ikkunasta, jonka edessä saatoimme istua tuntikausia silloin kun emme olleet ihailemassa kuuluisia merileijonia, testaamassa kaupungin kasvisruokaravintoloita tai seuraamassa baseball-peliä AT&T Parkissa (tai tekemässä duunia, kyse kun kuitenkin oli työmatkasta..).

Itse San Franciscon lisäksi kävimme iltapäiväretkellä naapurikaupunki Oaklandissa ja patikoimassa Marine Headlandseilla. Oakland ei oikein vakuuttanut kumpaakaan, mutta patikkaretki sen sijaan osoittautui koko reissun kohokohdaksi: kuljimme Tyynelle valtamerelle avautuvalta Point Bonitan majakalta Golden Gate -sillan yli Presidioon, ja maisemat olivat koko matkan ajalta henkeäsalpaavan kauniit.

Syyskuu oli heittämällä vuoden vilkkain matkailukuukausi – onnistuin 30 paivan aikana viettämään aikaa niin Lontoossa, Windsorissa, Amsterdamissa, Prahassa, Rostovissa, Pariisissa kuin Kosillakin. Tsekki oli täysin uusi lisäys maabongailulistaani, ja ehdin muutaman tunnin välilaskun aikana (linkki) tykästyä kauniiseen ja hauskaan Prahaan.

Pariisiin lähdin työasioissa, mutta ehdin parin päivän aikana myös piipahtaa suosikkialueisiimme kuuluvalla Saint-Martininin kanaalilla, illastaa montmartrelaisessa bistrossa ja risteillä pitkin Seineä lämpimälle syysillalle skoolaten. Matkustin tälläkin kertaa kaupunkiin junalla, tosin Amsterdamista – junayhteys kestää tunnin pidempään kuin Lontoosta, mutta toimii muuten yhtä hyvin.

Synnyinkaupungissani Rostovissa en ollut käynyt moneen vuoteen, joten oli ihanaa päästä vihdoin takaisin, viettää aikaa mummon kanssa ja tavata pitkästä aikaa paikallisia ystäviämme. He olivat järjestäneet minulle aivan huikean ohjelman, ja sain taas kerran häkeltyä ja liikuttua venäläisten vieraanvaraisuudesta.

Venäjällä viettämäni viikko osoittautui vuoden kuumimmaksi, mutta neljääkymmentä astetta hätyytelleet lämpötilat eivät hidastaneet meitä. Olimme joka päivä menossa, joko ihailemassa ensi kesän FIFA-isännöintiin valmistautuvaa kaupunkia tai retkeilemässä lähiseuduilla, kuten Antiikin kreikkalaisten asuttaman Tanaiksen arkeologisilla kaivauksilla. Toivottavasti pääsen takaisin Rostoviin ensi kesänä, fiilistelemään jalkapallohuumaa.

Vuoden kenties odotetuimman matkan aika koitti kuun lopussa, kun lähdimme poikaystäväni kanssa viettämään kymmenvuotispäiväämme Kreikan Kosille (click!). Merkkipäivän kunniaksi päätimme panostaa majoitukseen, ja varasimme huoneen viiden tähden spa-hotellista. Tämä osoittautui loistavaksi päätökseksi, ja loma onnistui kokonaisuudessaan yli odotusten.

Tarkoituksenamme oli ennen kaikkea rentoutua auringossa ja pulikoida Egeanmeressä sekä hotellimme huikealla 160-metrisellä infinty-altaalla. Viikon aikana ehdimme kuitenkin myös tekemään retken läheisille vuorille, Kosin kaupunkiin sekä Therme Beachin kuumille lähteille.

Matkavuosi huipentui marraskuussa Madridissa viettämäämme pitkään viikonloppuun. Majoituimme iloksemme tälläkin reissulla viiden tähden hotellissa. Tarjontaan ei kuulunut infinity-allasta, mutta sitäkin keskeisempi sijainti aivan Madridin sydämessä. Kaupunki hurmasi meidät täysin, jälleen kerran – myös tänne palaisin mielelläni ensi vuonna uudestaan.

Ensi vuodesta kuitenkin lisää ensi vuoden puolella. Nyt laitan koneen kiinni, otan kirjan esiin ja keskityn nauttimaan vuoden 2017 viimeisestä päivästä. Kiitos, 2017! Ihanaa, onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2018!

 

INSTAGRAM – FACEBOOK – BLOGLOVIN