Välillä some tarjoaa todellisia aamukahvit näppiksille -hetkiä. Yksi sellainen koettiin tänään, kun törmäsin Facebookissa brittiläisen iltapäivälehden toimittamaan karttaan maailman vaarallisimmista kaupungeista. Kymmenen muun “vaaravyöhykkeen” vierellä kartalla nimittäin komeili Napoli, Italian kolmanneksi suurin kaupunki ja yksi suosikkimatkakohteistani.
Listaus huvitti minua erityisesti siksi, että palasin viimeisimmältä Napolin-lomaltani vajaat kaksi viikkoa sitten. Matkalla kohtaamamme haasteet olivat (tälläkin kertaa) samanlaisia kuin missä tahansa muussa suurkaupungissa: törkeiden autoilijoiden väistelyä ja viekkaisiin taskuvarkaisiin varautumista. Lentokenttätaksia valitessamme eräs kuski yritti nyhtää meiltä 10 euroa ylihintaa, jolloin yksinkertaisesti kävelimme seuraavalle autolle. Basic stuff.
Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tai luen Napolin vaarallisuudesta. Netti on täynnä (monesti varsin huteralle pohjalle perustuvia) artikkeleita ja keskusteluketjuja aiheesta. Usein kaupungin myös kerrotaan olevan likainen, epäviehättävä ja tylsä. Ehkä tämän vuoksi meiltä kysytään aika usein, onko kaupunkiin matkustaminen turvallista ja mikä siinä meitä oikein viehättää.
Olisi helppo kuitata kysymykset vain ulkomaalaisten ennakkoluuloina, mitä ne osaltaan varmasti ovatkin. Ensimmäiset varoitukseni Napolista kuulin kuitenkin italialaisilta, Napolin lähellä asuvilta ja sen hyvin tuntevilta ystäviltäni. Kaupunkiin päiväretkelle lähtiessämme sain heiltä tiukat ohjeet: Jätä laukku kotiin, älä ota mukaan kameraa äläkä lompakkoa ja pysy koko ajan meidän lähellä.
Napolilla on siis kiistatta omat ongelmansa, joista monet näkyvät vain paikallisille, eivät kaupunkiin muutamaksi päiväksi tai viikoksi saapuville vierailijoille. En halua eikä minulla ole oikeutta vähätellä niitä. The Sunin artikkeli ei kuitenkaan auta näiden ongelmien ratkaisemisessa millään tavalla. Päin vastoin – Napolin esittäminen yhtenä maailman vaarallisimmista paikoista antaa kaupungista väärän kuvan ja vahvistaa haitallisia ennakkoluuloja, eikä potentiaalisten turistien pelottelukaan varmaan paranna vaikkapa korkeaa nuorisotyöttömyyttä. Ei siis ihme, että kaupungin pormestari Luigi de Magistris on kutsunut artikkelin väitteitä naurettaviksi ja sanonut, että niiden esittäjät eivät selvästikään ole viettäneet Napolissa päiväkään.
Onnekseni minä olen. Siksi tiedän, että Napoli on kaunis, mielenkiintoinen ja kiehtova, täynnä hauskaa tekemistä, herkullisia ruokapaikkoja ja ystävällisiä ihmisiä. Ilkeät artikkelit eivät tietenkään tätä muuta, ja me olemme rehellisesti sanottuna olleet jopa tyytyväisiä siihen, ettei Napoli vilise turisteja samaan tapaan kuin moni muu italialainen alue. Kaupungin itsensä puolesta on kuitenkin harmi, jos matkailijat narahtavat negatiivisiin stereotypioihin ja päättävät niiden vuoksi vältellä sitä. De Magistrisin sanoin: Non sanno cosa perdono – he eivät tiedä mitä menettävät.
Uskaltaisitko matkustaa Napoliin? Yllättikö mikään muu kartalle merkitty paikka?