10 päivää kotimaassa, tai miksi ulkosuomalainen kaipaa lomaa Suomen-matkojen jälkeen

Saavuin eilen Lontooseen aivan ihanan Suomi-loman jälkeen. Kuten yleensä, en olisi halunnut lähteä Helsingistä – tai olisin ainakin halunnut ottaa perheeni mukaan tänne. Yleensä riennän Lontooseen saavuttuani saman tien nauttimaan kaupungin huikeasta kulttuuri- ja viihdetarjonnasta, mutta tällä kertaa olen keskittynyt johonkin ihan muuhun: lepäämiseen. Olen ollut kotona nyt melkein vuorokauden ja käynyt sinä aikana ulkona vain kerran 😀 muun ajan olen järjestellyt tavaroita, kuunnellut podcasteja ja katsonut Netflixiä – enkä edes tunne asiasta huonoa omaatuntoa. Tämän reissun jälkeen pieni lepoloma on nimittäin ihan paikallaan.

Sellaisia Suomen-lomat usein ovat, olen oppinut paitsi omasta kokemuksesta, myös muiden ulkosuomalaisten kertomuksista. Harva meistä pääsee tapaamaan Suomessa asuvia rakkaitaan ja ystäviään sekä nauttimaan kotimaan tarjonnasta niin usein kuin haluaisi, joten lyhyeen lomaan pyritään mahduttamaan mahdollisimman paljon. Otetaanpa esimerkiksi tämä reissu…

Ulkosuomalainen kesälomalla Suomessa

Torstai

Saavun Helsinkiin San Franciscosta. Matka on ollut pitkä: ensimmäinen lento oli lähes kuusi tuntia myöhässä, minkä vuoksi missasin jatkolennon ja jouduin juoksentelemaan eestaas Tukholman kentällä saadakseni paikan seuraavaan koneeseen.

Nyt olen kuitenkin Helsingissä, rakas veljeni on minua vastassa lentokentällä, ja loma saa luvan alkaa. Saavumme kotiin vähän vaille yksitoista illalla.

Päätämme lähteä iltakävelylle, sillä ilta on niin kaunis (Kaliforniassa oli huomattavasti kylmempi!). Lyhyt kävely venyy lopulta superpitkäksi ja kävelemme aina Hernesaareen asti. Olemme kotona joskus neljän aikaan. Minulla on univelkaa kahdelta edeltävältä, suurimmaksi osaksi valvotulta yöltä, mutta asunnossa on niin kuuma, että saan unta vasta lähempänä seitsemää perjantai-aamuna.

Päivän askelmittari: 15,850 askelta

Perjantai

En myöhäisestä nukkumaanmenoajasta huolimatta malta nukkua pitkään – en muista, milloin Suomessa olisi viimeksi ollut yhtä kaunis sää. Lähden ystäväni kanssa piknikille Espalle. Sieltä jatkamme mattolaiturille, jolla chillaamme pitkälle iltapäivään ja pulahdamme uimaan kaksi kertaa. Käymme ystäväni luona suihkussa ja lähdemme sen jälkeen pikaisesti kaupungille tapaamaan yhteistä tuttavaamme, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia terassilla.

Käyn nopeasti kotona ja suuntaan sitten tapaamaan toista kaveriani. Seuraavana päivänä on yhteisen ystävämme häät Tallinnassa, mutta minulla ei ole mukana korkokenkiä. Kierrämme veljeni ja kaverini kanssa keskustan liikkeitä. Kengät löytyvät lopuksi UFFilta.

Käymme Vapianon terassilla syömässä ja alamme varaamaan seuraavan päivän laivalippuja. Kauhuksemme huomaamme, että laiva on loppuunmyyty. Yritämme kuumeisesti löytää lippuja, jotka onneksi onnistumme lopuksi nappaamaan – laivaan, joka lähtee kello 7.30. Kello on tässä vaiheessa jo lähellä puoltayötä, mutta meillä on vielä pari asiaa hoidettavana. Pääsemme veljeni kanssa nukkumaan vasta aamuyöstä.

Päivän askelmittari: 27,650 askelta

Lauantai

Herätys kuudelta, pikainen pukeminen ja juoksujalkaa ratikalle. En ehdi syödä aamupalaa, mutta onneksi ystävällämme on eväitä mukana. Laivalla pelaamme korttia, syömme eväitä ja tapaamme pikaisesti vielä yhden ystävämme, joka on tulossa samoihin häihin. Laivan lähestyessä Tallinnaa me tytöt alamme meikata, ja ystäväni kihartaa hiukseni. Saamme vihaisia katseita viereisessä pöydässä istuvalta naiselta (anteeksi!).

Tallinnassa kierrämme aina niin suloista vanhaakaupunkia, käymme syömässä ja tapaamme vielä yhden ystävämme. Viimeistelemme kaverini kanssa meikkimme Viru Keskuksen vessassa – so stylish 😀 Käymme porukalla ostamassa hääparille kukkia ja kävelemme kirkolle.

Laivamatkan aikana olemme saanneet vihkipapilta pyynnön lukea kirkossa. Niinpä pyydän heti vihkipaikalle päästyäni kirkkoslaavia olevan tekstin itselleni ja luen sen kerran läpi. En ole resitoinut julkisesti moneen vuoteen, mutta se sujuu onneksi hyvin – ja toisaalta kaikkien huomio on joka tapauksessa hääparissa.

Vihkimisen jälkeen siirrymme juhlapaikalle, n. tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta Laidsessa sijaitsevalle villalle. Häät ovat aivan mahtavat ja jatkuvat pitkälle yöhön. Käyn nukkumassa noin tunnin ajan neljän ja viiden välillä ja siirryn sitten takaisin alakertaan jatkamaan juhlia. Tanssimme yhteensä useamman tunnin ajan. Siirryn takaisin nukkumaan seitsemältä.

Päivän askelmittari: 11,700 askelta (plus tanssilattialla ilman puhelinta vietetyt tunnit)

Sunnuntai

Havahdun siihen, että kaverimme ryntää huoneeseemme ja ilmoittaa paluubussin lähtevän puolen tunnin kuluttua. Kello on 10.30. Hyppään ylös, vedän vaatteet päälle ja siirryn alakertaan aamupalalle.

Pakkaamme pikaisesti kamamme ja hyppäämme minibussiin. Olo on yllättävän pirteä. Ystävällinen kuski jättää minut ja veljeni hotellille, josta olen varannut meille huoneen täksi yöksi. Olemme vähän etuajassa, mutta huone on jo valmis – onneksi, sillä meistä kumpikin meinaa nukahtaa seisaalleen.

Ihastelemme uuden Hilton Tallinn Parkin kaunista huonetta, ikkunasta avautuvaa upeaa näköalaa – ja tietysti pehmeitä sänkyjä. Päätämme ottaa lyhyet päiväunet ja lähdemme sen jälkeen keskustaan, jossa ystävämme odottavat.  Käymme syömässä, jumitamme pöydässä ja käyskentelemme ympäri vanhaa kaupunkia. Kaikki alkavat tässä vaiheessa olla superväsyneitä, ja puoli kahdeksan aikaan meidän on pakko lähteä takaisin hotellille päin.

Ennen nukkumaanmenoa käymme vielä katsastamassa hotellin kylpylän. Se osoittautuu erittäin kivaksi ja rentouttavaksi – niin rentouttavaksi, että nukahdamme lepohuoneeseen ja havahdumme siinä vaiheessa, kun muut asiakkaat ovat jo lähteneet pois.

Huoneessa veljeni suuntaa saman tien nukkumaan, mutta itse seison suihkussa vielä tunnin ajan selvittämässä eilisen kampauksen aiheuttamia takkuja. Olen vihdoin käymässä nukkumaan vähän ennen yhtä kun muistan, ettemme ole vielä ostaneet seuraavan päivän paluulippuja. Hoidamme asian pikaisesti ja nukumme kuin tukit aamuun asti.

Päivän askelmittari: 9,700 askelta (plus tanssilattialla ilman puhelinta vietetyt tunnit)

Maanantai

Ensimmäiset normaalin mittaiset yöunet viikkoon – ihanaa! Taidamme kuitenkin olla vielä väsyneitä, koska tavaroita pakatessamme etsimme parinkymmenen minuutin ajan veljeni aurinkolaseja, jotka löytyvät hänen otsaltaan <3 :D.

Jätämme matkalaukun hotellille säilytykseen ja lähdemme taas kiertämään kaupunkia. Ostamme paahdettuja manteleita ja lounastamme italialaisessa baarissa. Käymme myös kahdessa kirkossa ja kirjakaupassa, jonka muistan lapsuudestani.

Matkalla takaisin hotellille poikkeamme ruokakaupassa ja ostamme reput täyteen virolaisia herkkuja. Haemme laukun ja joudumme hölkkäämään satamaan, mutta ehdimme onneksi laivaan. Olemme kotona hieman yhdeksän jälkeen. Minulla on töitä tehtävänä, joten pääsen taas nukkumaan vasta aamuyöstä.

Päivän askelmittari: 11,600 askelta

Tiistai

Herään aikaisin ja suuntaan terveysasemalle. Saan lähetteen verikokeisiin, mutta labraan saapuessani kuulen, että kokeisiin on ainakin kahden tunnin jono. En ehdi jonottaa vaan suuntaan takaisin kotiin hakemaan laukkuani – olen lähdössä Tampereelle työmatkalle.

Parin tunnin matkan jälkeen olen perillä, käyn kirjautumassa hotellille ja lähden juoksujalkaa tapaamispaikalle. Tapaan uudet kollegani ensimmäistä kertaa livenä, ja suunnittelemme tutkimusprojektiamme muutaman tunnin ajan. Minulla on välissä tunti vapaa-aikaa ruokailua varten, mikä on hyvä – seitsemältä tilaamani illallinen on minulle päivän ensimmäinen ateria.

Illallisen jälkeen lähden ravintolasta juoksujalkaa seuraavaa tapaamispaikkaa kohti. En ole ehtinyt ladata akkua, joten kännykkäni sammuu matkalla enkä meinaa löytää perille. Ystävällisten tamperelaisten opastuksella oikea paikka löytyy, ja pidämme palaveria melkein yhteentoista saakka. Käymme myöhäisellä iltakävelyllä ihailemassa yöllistä Tamperetta.

Syön iltapalaksi sipsiä (:D) ja yritän käydä ajoissa nukkumaan. Saan kuitenkin unta vasta aamuviideltä – kiitos, jetlag!

Päivän askelmittari: 19,150 askelta

Keskiviikko

Herään vähän yhdeksän jälkeen ja skippaan aamiaisen, sillä minun on oltava yliopistolla kymmeneltä. Tämäkin tapaaminen sujuu hyvin. Juoksen takaisin hotellille ja saan kirjauduttua ulos tasan kahdeltatoista.

Ehdimme kierrellä Tampereen keskustaa vielä hetken ennen 13.02 lähtevää junaa. Helsinkiin saavuttuani käyn heittämässä matkalaukkuni kotiin ja lähden sitten – taas kerran juoksujalkaa – pankkiin hoitamaan asioita. Sitten hyppäys metroon ja suunta kohti Espoota ja siellä pidettävää ortodoksista temppelijuhlaa ja vedenpyhitystä. Tapaamme juhlassa muutamia ystäviämme ja viihdymme paikalla varsin pitkään. En ole taaskaan ehtinyt syödä mitään koko päivänä, joten yhdeksän jälkeen hyppään takaisin metroon ja käyn Kampissa illastamassa ystäväni kanssa.

Päivän askelmittari: 24,300 askelta

Torstai

Aamu sujuu työnteon ja käytännön asioiden parissa. Käyn uudestaan labrassa, ja tällä kertaa odotusaika on vain 15 minuuttia. En ehdi syödä kunnon lounasta, joten käyn Mäkissä nappaamassa mukaani vegaanipurilaisen (joka on muuten ihan superhyvää, lämmin suositus!) ja menen syömään sitä Espalle.

Tämän jälkeen tapaan ystäväni, jota en ole nähnyt yli vuoteen. Vietämme pari tuntia Lasipalatsin terassilla ja toisen mokoman Kaisaniemen puistossa jäätelöä syöden.

Kahdeksan aikaan hyvästelen ystäväni, käyn kotona vaihtamassa päälle uikkarit ja suuntaan veljeni kanssa toisen ystäväni naapurustoon uimaan. Aurinko ei enää lämmitä, joten vesi tuntuu varsin kylmältä, mutta saan kuin saankin itseni pakotettua uimaan. Ihanaa!

Kello on jo päälle kymmenen, kun ymmärrämme, että olemme taas jättäneet ruokailun myöhäisillalle. Mikään paikka ei näytä enää olevan auki, joten kävelemme veljeni ja ystäväni kanssa kaupungin halki Taco Belliin iltapalalle. Yllätyn taas positiivisesti, sillä ravintolan kasvisproteiini on oikeasti hyvää.

Pääsemme kotiin joskus yhden aikaan ja teen vielä vähän töitä ennen nukkumaanmenoa.

Päivän askelmittari: 19,450 askelta

Perjantai

Viime viikkojen valvominen ja San Franciscosta päälle jäänyt jet lag kostautuu – herään kahdelta. Olen sopinut viideksi haastattelun, joten ehdin työskennellä hetken ajan ennen sitä. Käyn myös heittämässä Helsinki-lomien klassikoksi muodostuneen Töölönlahti-kierroksen – Helsinki on kesäisin niin kausin!

Haastattelun jälkeen käymme  veljeni kanssa syömässä sushibuffassa ja lähdemme sitten tapaamaan ystäväämme. Kukaan meistä ei jaksaisi kävellä, mutta onneksi löydämme sisäpihan, jossa keinumme ja juttelemme kymmeneen asti. Käymme kaupassa, heitämme ostokset kotiin ja jäämme hetkeksi lepäämään. Sitten lähdemme toisen ystävämme kanssa tanssimaan. Tarkoituksenamme on käydä testaamassa jokin minulle uusi paikka, mutta loppujen lopuksi päädymme Molly Malonesiin, jonne saapuu myös pari yläasteaikaista kaveriani.

Viihdymme tanssilattialla parin tunnin ajan, ja sen jälkeen minun on lähdettävä kotiin pakkaamaan. Tiedän, että aamulla aikainen herätys, joten yritän epätoivoisesti saada unta, mutta jo toisen kerran viikon sisään jetlag valvottaa minua pikkutunneille asti. Neljän aikaan laitan ystävälleni viestiä ja pyydän häntä soittamaan minulle aamulla, etten vain missaa lentoani.

Päivän askelmittari: 15,150 askelta

Lauantai

Herään onneksi väsymyksestä huolimatta ajoissa, vaikka kaverini soittaakin minulle vasta kahdeltatoista :D. Pakkaan loppuun, siivoan vähän ja lähdemme sitten lentokentälle. Saavun lähtöportille minuutti ennen sen sulkeutumista.

Lontoon päässä kotiin päästyäni päätän, etten tee koko viikonloppuna mitään, ja vietän mukavan illan lehtien, kirjojen sekä Netflixin parissa. Kuuluisa fear of missing out ei todellakaan vaivaa – laiskottelu on tähän hetkeen erittäin tarpeen, etenkin kun olen lähdössä maanantaina viikon mittaiselle konferenssireissulle.

Päivän askelmittari: 8,350 askelta (plus aamuyön tanssit)

Okei, näin ylös kirjoitettuna tekemisen määrä ei enää tunnukaan niin kovin suurelta vaan ihan tavallisen vilkkaalta ihanalta kesäviikolta – mutta jetlagin ja siitä seuranneiden univaikeuksien vuoksi minusta tuntui, että olin koko ajan juoksemassa joka paikkaan enkä juuri ehtinyt istua paikoillani. Se ei haittaa, kun juoksemisen syyt ovat näin ihania – mutta olen ehkä kuitenkin ansainnut parin illan laiskottelut Netflixin parissa, vai mitä? Ja hei, muut ulkosuomalaiset, kuulostaako tällainen lomailu yhtään tutulta?

---

Lisää ihanan Suomen-matkan fiilistelyä löydät Instagram-tililtäni, @lizainlondon. Muistathan seurata blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Blogit.fi-palvelussa. Kiinnostaako matkailu? Löydät lisää reissupostauksia tämän linkin takaa.