Terveisiä Amsterdamista!

Terveisiä Amsterdamista!

Hei, ja ihanaa tiistaita!

Täällä Amsterdamissa on tänään viileä aamu – yhdeksän astetta ja paksu pilvipeite. Vastarannalla näkyvä puisto on ihan tyhjillään. Ero viime viikkoon, jolloin kesäiset lämpötilat (torstaina 23 astetta!) ja kirkas auringonpaiste tuntuivat houkutelleen ulos puoli kaupunkia, on huomattava.

Vaikka rakastan aurinkoa ja lämpöä, tuntuu viileämpi sää tässä tilanteessa ihan tervetulleelta. Olemme viettäneet kohta kuusi viikkoa enimmäkseen kotona, sosiaalisen eristäytymisen periaatteita noudattaen. Alankomaissa ei virallisesti ole mitään ulkonaliikkumiskieltoja, kunhan pitää vähintään puolentoista metrin etäisyyden kanssakulkijoihin, mutta olen itse noudattanut mm. Britanniassa voimassa olevia, huomattavasti tiukempia sääntöjä: enintään yksi ulkoilukerta päivässä. Käytännössä olen käynyt kävelyllä keskimäärin vain pari kertaa viikossa.

Olen uskaltautunut myös muutamalle pyörälenkille, viimeksi eilen Kuninkaanpäivän kunniaksi. Pyöräily tuntuu tässä tilanteessa kävelyä turvallisemmalta, koska fillarilla pääsee kotioveltamme suhteellisen helposti ja nopeasti alueille, joissa on lähes autiota. Kävelyllä taas kulkee väkisinkin keskustan edelleen yllättävän vilkkaiden katujen kautta. Osa jalkakäytävistä on niin kapeita, että 1,5 metrin turvavälin pitäminen vastaantulijoihin on käytännössä mahdotonta.

Yleisesti ottaen rajoituksia ei mielestäni noudateta täällä tarpeeksi hyvin (noudatetaanko missään?). Erityisen ärsyttävää on se, että kadulla kulkiessa monet vastaantulijat eivät tunnu välittävän etäisyyssäännöistä. Toisaalta yritän ajatella, ettei ärsyyntyminen kannata – voisinhan itse pysyä kokonaan kotona, jos niin haluaisin. Olemme siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, ettei meidän ole pakko käydä ulkona edes kauppareissujen nimissä. Olemme siirtyneet tilaamaan ostokset kotiinkuljetuksella, ja olen aika varma, että tulemme jatkamaan tätä myös sitten, kun kriisi (toivottavasti pian) loppuu. En ymmärrä, miksemme ole siirtyneet verkkoshoppailun pariin jo aiemmin: kotiinkuljetus maksaa täällä alimmillaan kolme euroa, mikä säästyy jo siinä, ettei tule tehtyä heräteostoksia – puhumattakaan kaikesta säästyneestä ajasta.

Ajasta puheen ollen, mitä olette tehneet karanteenin aikana? Oma ahkeruustasoni on vaihdellut päivästä toiseen. Joinain päivinä olen kirjoittanut monta sivua väitöskirjaa, osallistunut nettitreeneihin, maalannut ja lukenut kirjoja. Toisinaan taas päiväohjelmani on koostunut lähinnä auringon ottamisesta olohuoneessa, logiikkatehtävien ratkomisesta ja sarjojen katsomisesta. Pitäisikö karanteenissa olla aikaansaapa? Ymmärrän kolikon molempia puolia. Osallistuin viime viikolla virtuaalisille perjantaidrinkeille muutaman opiskelijakollegan kanssa, ja yksi heistä sanoi, ettei ole pitkään aikaan ollut niin tehokas kuin nyt. Monella on nyt mahdollisuus keskittyä niihin projekteihin, joihin ei ole tavallisessa arjessa aikaa. Toisaalta tässä tilanteessa pitäisi olla ok etätyöpäivän loputtua myös ihan vain levätä, katsoa sarjoja ja ottaa rennosti. Toisaalta tiedostan tietysti, että esimerkiksi lääkäreille ja monille tutkijoille lepääminen ja rennosti ottaminen eivät ole nyt vaihtoehtoja.. Ja vielä kerran toisaalta se, että me ‘non-essential workers’ kirjoitamme karanteenin aikana kirjan tai opettelemme uuden kielen ei varsinaisesti auta heitä työssään, joten ehkä tehokkuudesta stressaaminen on kuitenkin aika turhaa.

Yksi asia, jossa haluaisin kuitenkin ehdottomasti parantaa tehokkuuttani, on blogin päivittäminen. Vaikka puhumme poikaystäväni kanssa suomea, on yhteiseen kieleemme hiipinyt ulkomailla vietettyjen vuosien aikana monta Nykysuomen sanakirjalle tuntematonta ilmausta. Tai ehkä niin käy kaikissa pitkissä parisuhteissa, ei vain ulkosuomalaisissa. Oli miten oli, blogin kirjoittaminen on loistava keino ylläpitää kieltä ja tietysti myös dokumentoida omia fiiliksiä. Tänään vanhoja blogipostauksia lukiessa meinasin hengästyä – olenko oikeasti joskus tehnyt näin paljon kaikkea? 😀

Mukavaa ja juuri sopivan tehokasta alkanutta viikkoa, ja palataan pian!

INSTAGRAM – FACEBOOK – BLOGLOVIN

 

Sinua saattavat kiinnostaa myös:

Matkavuosi instagramissa & tarinat kuvien takaa
Diginomadi maailmalla: miten yhdistää loma ja työt?
10 päivää kotimaassa, tai miksi ulkosuomalainen kaipaa lomaa suomen-matkojen jälkeen

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *