Minulta kysytään ulkomailla usein, mitkä ovat Suomen parhaita puolia. Vastaaminen on toisaalta helppoa ja toisaalta hankalaa. Suomessa on tosi paljon hyviä juttuja, niin pieniä kuin vähän isompiakin, salmiakista naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Ulkomailla asuminen on opettanut arvostamaan myös niitä asioita, joita on ennen pitänyt itsestäänselvyytenä – kun on edes yhden talven ajan herännyt siihen, että makuuhuoneessa on viisitoista astetta ”lämmintä”, alkaa katsoa kunnollisia tiivisteitä ja tuplaikkunoita ihan uudella tavalla :D.
Yksi tapa vastata kysymykseen on katsoa, mitä ulkosuomalaiset Suomen-lomillaan tekevät. Saavuimme poikaystäväni kanssa Helsinkiin eilen yhdentoista aikaan illalla. Heti ensi töiksemme suuntasimme lentokentän Alepaan ostamaan karjalanpiirakoita, ruissipsejä – ja tietysti niitä salmiakkeja.
Pääsimme poikaystäväni äidin luokse joskus puolenyön aikaan. Hän oli jo käynyt nukkumaan, mutta jättänyt ulko-oven raolleen meitä varten – taas yksi juttu, jota en voisi koskaan edes kuvitella tekeväni Lontoossa (tämä postaus kertoo miksi). Heitimme laukut eteisen lattialle ja suuntasimme saman tien kylpyhuoneeseen napsauttamaan saunan päälle.
Tein kerran Amsterdamissa asuntohakua niin, että laitoin hakuehdoksi saunan. Tuloksena tuli muutama yli miljoonan euron kämppä. Suomessa sauna löytyy ihan tavallisten ihmisten kodeista ja julkisista uimahalleista. Se on aika uskomatonta.
Saunoimme eilen aamukolmeen asti ja napsautimme kiukaan päälle tänään heti aamupalan syötyämme. Nyt istun saunanraikkaana kynttilänvalossa keittiön pöydän äärellä ja katselen ikkunan takana avautuvaa, nopeasti pimenevää maisemaa. Ulkona on kylmää ja kosteaa, täällä sisällä taas niin mukavaa, että voisin jäädä tänne koko illaksi.
En kuitenkaan jää. Pian suljen läppärin kannen, puen päälle lämpimimmän takkini ja lähden uhmaamaan viimaa bussipysäkille ja sieltä edelleen Helsingin keskustaan – enkä voisi olla siitä onnellisempi. Suomessa parasta eivät nimittäin ole sauna, tai salmiakki, tai lämpimät kodit (vaikka ne kaikki ihania ovatkin). Ehdottomasti parasta Suomessa on se, että veljeni asuu täällä, enkä malta odottaa pääseväni hänen luokseen <3.
Lämmintä ja rakkaudentäyteistä sunnuntaita kaikille!
Alan kallistua siihen, että mihin vain menenkin, oli paikka miten upea tahansa, niin lopulta sen viimeisen vaikutelman tekevät ihmiset. Monet hienoimmistakin paikoista ovat unohtuneet, jos sinne ei ole syntynyt yhtään siteitä, kun taas ikävöin mitä kuppaisempiin pikkukyliin joissa olen saanut osakseni ihmisten välittämistä. Ja okei, suomalaiset karkit ovat kyllä parhaita!
Tämä on ihan totta! Ja usein jos ihmiset ovat ihania, niin paikkakin alkaa näyttää yllättävän hienolta. Samaa pätee mun mielestä myös matkaseuraan – ihanassa seurassa vähän vähemmänin mielenkiintoinen paikka tuntuu usein superkivalta. 🙂