Terveisiä San Franciscosta!
Täällä on viime viikko nautittu aivan poikkeuksellisesta helleaallosta. Eilen lämpötila kohosi 24 asteeseen ja löi samalla kaupungin kaikkien aikojen lämpöennätyksen helmikuulle. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ilmassa tuoksuu kesä, ja puistot, terassit sekä rantabulevardit ovat täyttyneet ihmisistä. Viettäisin itsekin mielelläni kaiken ajan ulkona. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en ole täällä lomalla, vaan tekemässä töitä (lähes) normaaliin tapaan.
Jos luit postaukseni vuoden 2017 matkoista, saattoi mieleesi tulla kysymys, jonka kuulen aika ajoin: Miten minulla oikein on aikaa matkustaa niin paljon? (Tai sitten ei tullut – moniin suomalaisiin ja kansainvälisiin matkabloggaajiin verrattuna matkatahtini on nimittäin hyvin maltillinen :D).
Vastaus on joka tapauksessa yksinkertainen: suuri osa tekemästäni työstä on paikkariippumatonta. Tämä tarkoittaa, että voin teoriassa viettää työpäiväni yhtä hyvin lontoolaisessa kirjastossa kuin pariisilaisessa kahvilassa tai vaikka meksikolaisella rannalla (tätä viimeisintä en tosin en ole vielä kokeillut). Kuulun siis ainakin joltain osin paljon puhuttuihin diginomadeihin tai läppärikulkureihin.
Etenkin nykyisin, kun asun kahdessa maassa (Iso-Britannia, Alankomaat) ja teen tutkimusta kolmannessa (Suomi), on matkojen ja tavallisen arjen välinen ero hämärtynyt. Suurin osa tekemistäni reissuista onkin työmatkoja – jos en matkusta työn takia, teen ainakin töitä matkalla.
Esimerkiksi viime vuoden reissuista ainoastaan minun ja poikaystäväni viikon mittainen kymmenvuotisloma Kreikassa oli sellainen, jonka aikana en tehnyt lainkaan duunia. Myös kymmenen päivän Italian-lomamme oli tarkoitus olla työvapaa, mutta silloin taisin kuitenkin muutamana iltana sortua lukemaan tutkismusartikkeleita ja luonnostelemaan kappaleita.
Tänä vuonna laitoin tavoitteekseni pitää täysin työvapaata lomaa saman verran, kun sitä on tavallisella brittityöntekijällä eli kokonaiset viisi viikkoa – katsotaan, pysynkö tavoitteessa. Esimerkiksi viikonlopputyöskentelyn rajoittamiseen en kuitenkaan ole valmis, sillä tiedän työskenteleväni tehokkaammin, jos jaan saman määrän työtunteja seitsemälle päivälle viiden päivän sijaan. Tämä mahdollistaa myös sen, että voin matkoilla ollessani nauttia lomasta myös arkipäivinä.
Mutta millaista diginomadius on, ihan oikeasti? Miten työn ja lomailun yhdistäminen toimii käytännössä? Miten etätyö onnistuu toiselta aikavyöhykkeeltä käsin? Lue alta muutaman vuoden kokemuksella kertyneet vinkit työn ja matkustamisen yhdistämiseen.
Taustatietona: Tämänhetkinen päätyöni on väitöskirjan kirjoittaminen. Sen lisäksi, että voin yleensä tehdä sitä mistä päin maailmaa tahansa, voin myös usein itse valita työaikani. Kaikilla diginomadeilla tilanne ei ole sama, vaan monilla on kiinteät työajat. Heille nämä neuvot eivät välttämättä sovi.
Väitöskirjan lisäksi kirjoitan satunnaisesti artikkeleita ja opetan kandiopiskelijoita. Silloin kun minulla on opetusta, en luonnollisestikaan voi olla toisella puolella maailmaa. En siis ole täysipäiväinen diginomadi – mutta koska rakastan Lontoota, sopii tällainen järjestely minulle paremmin kuin hyvin.
Diginomadi, näin yhdistät täysipäiväisen työnteon ja matkailun
Valitse työajat järkevästi
Tykkään herätä aamulla aikaisin, mielellään ennen kuutta, ja aloittaa työskentelyn saman tien. Tämä on erityisen tärkeää matkaillessa, jolloin ehdin usein saada vyön alle monta tuntia tehokasta työaikaa jo ennen kuin aurinko on noussut ja museot sekä muut nähtävyydet avanneet ovensa. Sitten voinkin hyvällä omallatunnolla lähteä kiertelemään kaupunkia, ja palata töiden pariin taas iltapäivällä. Lämpimissä maissa ollessani saatan taas ajoittaa vapaa-ajan varhaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan ja tulla sisälle tekemään töitä keskipäivän aikaan, kun ulkona on joka tapauksessa liian kuuma hengailla.
Ulkomailla työviikkoa suunnitellessa kannattaa tietysti myös ottaa huomioon itseä kiinnostavien nähtävyyksien aukioloajat sekä mahdolliset poikkeukset kuten ilmaispäivät tai myöhäisillat. Esimerkiksi Lontoossa monet museot pitävät ovensa auki ekstrapitkään tiettyinä iltoina viikossa, jolloin niihin ehtii tutustumaan myös perinteisemmän työpäivän jälkeen.
Työskentele tehokkaasti, älä (välttämättä) pitkään
Yksi parhaista äidiltäni saamistani opiskeluvinkeistä on “työskentele päällä, älä pepulla” :D. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että opiskeluun tai työntekoon käytetty aika kannattaa käyttää tehokkaasti. Kirjastossa (tai koulussa, tai työpaikalla) istuminen itsessään kun ei vielä tarkoita juuri mitään – väitöskirjani ei valitettavasti edisty sillä, että istun tietokoneen ääressä vaikka 12 tuntia putkeen, jos en käytä näitä kahtatoista tuntia järkevästi.
Neuvoa tukevat myös tutkimukset, jotka osoittavat, ettei ihminen jaksa työskennellä täydellä teholla kahdeksaa tuntia. Etenkin luovassa ja/tai paljon ajattelua vaativassa työssä tehokkain työaika voi olla vain pari-kolme tuntia päivässä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että esimerkiksi väitäskirjaopiskelija voisi työskennellä vain viisitoista tuntia viikossa. Itse käytän yleensä muutaman tunnin päivässä tärkeimpiin tehtäviini – esimerkiksi väitöskirjan kirjoittamiseen, haastattelujen tekemiseen, luentojen suunnitteluun tai konferenssihakemusten viimeistelyyn – ja siirryn vähemmän vaativien, mekaanisempien töiden – kuten sähköposteihin vastaamisen tai haastattelujen translitteroinnin – pariin vasta tämän jälkeen.
Älä työskentele liian väsyneenä
Tämä liittyy vahvasti kahteen edelliseen kohtaan. Joskus tätä on mahdotonta noudattaa, mutta silloin kun voin itse vaikuttaa asiaan, en esimerkiksi jätä keskittymistä vaativia töitä illalle.
Diginomadi-urani alkuvaiheessa pyrin myös käyttämään kaikki matka-ajat hyödyksi – esimerkiksi mannertenvälisillä lennoilla potentiaalista työaikaa on hyvin ja häiriötekijöitä suhteellisen vähän. Nykyisin olen kuitenkin huomannut olevani pitkillä lennoilla usein niin väsynyt, ettei työn laatu välttämättä ole kaksista, ja joudun editoimaan tekstiäni tavallista enemmän. Niinpä keskityn mieluummin lennon ajan joko helpompiin töihin tai ihan vain elokuviin, kirjoihin ja muihin huvituksiin.
Mieti, voitko siirtää työt ulos
Etenkin näin hyvän sään aikana pyrin tekemään mahdollisimman suuren osan töistäni ulkona. Itse väitöskirjan kirjoittaminen ei ainakaan minulta yleensä luonnistu puistossa tai terassilla: näyttö heijastaa, mukavaa istuma-asentoa voi olla vaikea löytää, ja osa materiaaleista on ulkoisella kovalevyllä, jota ei jaksaisi kantaa mukana… Artikkeleiden lukeminen, tutkimuksen suunnittelu tai vaikkapa tekstin editointi sen sijaan sujuvat ulkona ihan yhtä hyvin kuin sisälläkin, ja niiden tekeminen on raittiissa ilmassa paljon mukavampaa kuin neljän seinän sisällä. Samalla saa matkakohteeseensa ihan eri lailla tuntumaa kuin hotellissa tai airbnb-huoneessa istumalla.
Nämä neuvot toimivat tietenkin parhaiten ideaalitilanteessa, enkä todellakaan aina noudata niitä itse. Kun deadline painaa päälle tai ulkona sataa, en tietenkään lähde puistoon istuskelemaan muistiinpanojen kanssa 😀 Kotona Lontoossa saatan myös helposti viettää töiden ääressä vaikka 16 tuntia putkeen – vaikka tiedän, ettei se ole oikein millään mittapuulla järkevää.
Matkoilla pyrin kuitenkin noudattamaan ylle listaamiani ohjenuoria mahdollisimman tarkkaan, ja yleensä ehdin niiden ansiosta viettää ainakin jonkun verran aikaa kohteessa ”lomaillen”. Esimerkiksi täällä San Franciscossa olen työnteon ohessa ehtinyt käydä joka päivä pitkillä kävelyillä, pari kertaa pyöräretkillä ja kerran museon myöhäisillassa. Kaksi työpäivää taas olen viettänyt lähes kokonaan ulkona – yhden puistossa, toisen rantabulevardilla istuskellen. Ei valittamista. 🙂
Onko paikalla muita diginomadeja tai läppärikulkureita? Miten työnteon ja lomailun yhdistäminen teiltä onnistuu?
Nyt oli kyllä kiinnostava postaus ja kiitos ihan käytännön vinkeistä. Itseäkin kovasti houkuttaisi ajatus siitä, että ainakin osan ajasta olisi vapaa 8-16 työajoista ja kiinteästä työpöydästä siinä iänikuisen samassa vastaanottohuoneessa, mutta hoitoala tarjoaa ikävän vähän noita mahdollisuuksia. Nyt tässä gradua vääntäessä on tullut vannottua, että ikinä en väikkäriä tee, mutta toisaalta nyt tämän postauksen lukiessa mieli ehkä vähän muuttui… Saapa nähdä! Ainakin ensi talvena kun pahin kirjoitus- ja datan analysointivaihe iskee gradun kanssa päälle, voisi harkita karkaamista jonnekin vähän lämpimämpään kirjoittelemaan.
Kiitos paljon Laura, hienoa, jos vinkeistä on hyötyä! Hoitoalalla diginomadius on varmasti paljon hankalampaa.. monessa maassa (ml. täällä Briteissä!) kaivataan kouluttautuneita hoitoalan asiantuntijoita, eli ulkomailta löytyy varmasti töitä, mutta ne ovat kuitenkin varmaan aika paikkasidonnaisia, olipa maa mikä hyvänsä. Toi gradupako kuulostaa hyvältä – tiedätkö vielä, minne olisit lähdössä?
Me ollaan nyt Kaakkois-Aasiassa diginomadielämää kokeilemassa ja haastavinta on ehkä ollut sen sisäistäminen, että nyt ei olla lomalla niin kuin kaikki ympärillä olevat turistit. Koko ajan tekisi mieli mennä ja nähdä ja tehdä, mutta samalla työtkin on tehtävä. Ja ihan minne tahansa ei voi mennä, kun se hyvä netti ja työpöytä on oltava. Jos monta tuntia pitää töitä tehdä päivässä, niin läppäri sylissä niitä ei voi tehdä.
Tää on niin totta! Hyvä työpöytä on läppärin kanssa työskennellessä aika välttämätön. Parhaita on seisomapöydät, mutta niitä on aika harvassa paikassa 😀 Onko siellä päin muuten WeWork-toimistoja? Ollaan käytetty niitä Lontoossa ja ne on ihan superkivoja, joskin kalliita jos ei saa ilmaispassia (tarjolla esim. Airbnb:n kautta).
Olen ollut diginomadi ajoittain, esim. vuodet 2009 ja 2015. Olen työskennellyt vain osa-aikaisesti enkä ole liikkunut jatkuvasti, vaan esim. 2 kk välein vaihtanut asuinpaikkaa. Tällä hetkellä opiskelen, mutta viime vuoden lopulla pystyin etäopiskelemaan kuukauden Vietnamissa ja Thaimassa. Valitsin sellaiset kohteet ettei niissä ollut liikaa ”pakollisia” nähtävyyksiä, koska niihin ei olisi ollut juuri aikaa.
Minun (kuten monen muunkin) haaveena on työ, jota voisin tehdä omalla läppärillä, paikassa jonka itse valitsen. Asun kaupungissa, jossa työllistyminen ulkomaalaisena on todella hankalaa, varsinkin, jos työstä haluaa saada sopivan korvauksen, haluaa pitää työajat perheelliselle sopivina ja joka on vielä mielekästä (ei siis mitään puhelinmyyntiä). Olen vuosia yrittänyt keksiä, mikä duuni olisi sellainen, mutta vielä ei ole kuningasajatusta syntynyt. Tulojenkaan ei tarvitsisi ainakaan alussa olla päätähuimaavat, kunhan työ olisi sellaista, joka antaa elämään sisältöä. Ehkä mä vielä joskus keksin jotain…
Minun haaveeni olisi olla jonkin sortin diginomadi pari kuukautta vuodesta. Olisin ikionnellinen, jos saisin viettää suurimman osan ajasta kauniissa kodissani Suomessa ja pari kuukautta Kreikassa. Tähän pyrin muutaman vuoden päästä…Kun ensin on reissubudjetti koossa pitkälle matkalle, sen jälkeen voi alkaa tosissaan miettiä tätä elämäntavan muutosta.
Kiitos näistä! Silmä kerää nyt kaikki tämmöiset vinkit, kun mietin ensi talvea. Saisin niin, että viettäisin sen muualla kuin Suomessa.
Mielenkiintoinen postaus, kiitos! Mahtava tuo sinun äitisi neuvo. Sitä tosiaan kannattaa noudattaa. Mä en ole diginomadi, mutta toivon että tulevaisuudessa olisin. Pidetään peukut pystyssä että näin taoahtuu <3 Ihanaa kevätt sulle!
Mielenkiintoinen juttu. Oma freelancetoimittajan ja sisällöntuottajan työni on paikkariippumatonta, kuitenkin pienin rajoittein. Jos esimerkiksi joudun tekemään lyhyessä ajassa paljon puhelinhaastatteluja Suomeen, sitä ei olisi kovinkaan järkevää tehdä mistään muualta kuin Suomesta käsin jo pelkästään puheluhintojen ja aikaeron vuoksi. Mun työputket ovat kuitenkin niin hektisiä, että pääasiassa työskentelen ihan kotoa käsin. Kokisin sen olevan ”reissun haaskausta”, jos työskentelisin jossakin ihanan eksoottisessa kohteessa eikä aika riittäisi kohteeseen tutustumiseen ollenkaan. Ehkä jossakin vaiheessa alan valikoida yhteistyökumppaneita sen perusteella, että voisin helpommin yhdistää työnteon ja vapaa-ajanmatkat (vaikka itselleni jokainen matka on tavallaan työmatka), mutta toistaiseksi olen ollut ihan tyytyväinen nykyjärjestelyyn. Yrittäjänä pystyn itse vaikuttamaan työaikoihini niin, että kun lähden reissuun, voin kokea kohteen täysillä ilman, että työt häiritsisivät. Työskentelyn tehokkuudessa olisi toki vielä parantamista, kotona on omat häiriötekijänsä, jotka saavat ajatukset välillä harhailemaan työnteosta johonkin ihan muualle. Ai niin, ja iso peukku äitisi neuvolle, loistavasti sanottu! 😀 Taidan kirjoittaa tuon ylös ja liimata työpisteen yläpuolelle muistuttelemaan tuosta tehokkuudesta! 🙂
Mielenkiintoinen postaus ja ihailtava tapa elää 🙂 Mä tykkään itse etätyöpäivistä, eli nautin just kun voin tehdä töitä missä vain (tässä tapauksessa kotona). Että kyllä diginomadin elämäntapa houkuttelee! Hienoa, että olet saanut sen toimivaksi!
Mielenkiintoisia pointteja – näistä moniahan voisi hyödyntää ihan koto-Suomessakin jos voi vaikuttaa itse työaikaan ja paikkaan. Tärkeää mun mielestä olisi säilyttää kiinnostus kaikkeen ympärillä silloinkin kun asuu pitkään samassa paikassa ja arki rullaa helposti omia uriaan.